Aikataulu piti eikä budjetti karannut – uusi yhteistyömalli toimi Espoonlahden kirkon korjauksessa

Enää ei katto romahda eikä Espoonlahden kirkossa tarvita kypärää. Kuvat: Espoonlahden seurakunta/Tuulikki Lindroth ja Hannu Kuosmanen.

Espoonlahden kirkon peruskorjaus on harvinainen poikkeus kirkollisen rakentamisen historiassa: kustannusarvio ja aikataulu pitivät loppuun asti lähes suunnitellusti, vaikka toteutuksessa tuli melkoisia mutkia matkaan.

Selitys onnistuneeseen lopputulokseen on hankkeessa toteutettu allianssityyppinen yhteistyömalli, viralliselta nimeltään yhteistoiminnallinen projektinjohtourakka. Olennaista mallista on se, että siinä rakennushankkeen kaikki osapuolet ovat mukana heti suunnitteluvaiheen alussa, määrittelevät yhdessä kustannusarvion ja aikataulun sekä sitoutuvat myös pysymään sovitussa hankesuunnitelmassa.

Numeroina ilmaistuna Espoonlahden kaikkiaan 9,84 miljoonan euron hankkeen kustannukset ylittyivät vain 2,5 prosenttia sovitusta 9,6 miljoonan euron kustannusarviosta ja valmistuminen viivästyi yhden kuukauden. Hankkeen loppuraportti valmistui maaliskuussa.

– Lopputulos on erinomainen tällaisessa hankkeessa, jossa tulee aina kustannuksiin ja aikatauluun vaikuttavia yllätyksiä, sanoo Espoon seurakuntien kiinteistöjohtaja Jorma Jussilainen.

Yhteistoimintamallin osapuolina olivat Espoonlahdessa tilaajan eli seurakuntayhtymän lisäksi yhtymän etuja valvonut rakennuttajakonsultti Saraco Oy, urakan toteuttanut Consti Korjausurakointi Oy ja suunnittelusta vastannut Wise Group Oy.

Ilman ongelmia ei Espoonlahden kirkon peruskorjauskaan toki sujunut. Suurimpia yllätyksiä olivat kirkkosalin katon ennakoitua huonompi kunto, joka tarkempien tutkimusten jälkeen johti kirkkosalin asettamiseen välittömään käyttökieltoon, sekä kirkon alta löytynyt ”järvi”.

Molemmat olivat ongelmia, joiden todellisesta laajuudesta ei ollut tietoa siinä vaiheessa, kun kirkon peruskorjausta ensimmäisen kerran suunniteltiin vuonna 2010. Ja molemmat ovat tyypillisiä esimerkkejä ongelmista, jotka yleensä johtavat kustannusten tuntuvaan nousuun ja aikataulujen pettämiseen.

Espoonlahdessa korjauksen vaikeusastetta lisäsi vielä se, että kirkko on maineikkaiden arkkitehtiveljesten Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelema. Vaikka kirkko ei ole varsinaisesti suojelukohde, se on kaupunkikuvallisesti merkittävä veistoksellinen maamerkki ja rinnastettavissa suojelukohteisiin, eikä sen rakenteisiin voi tehdä ulkonäköön vaikuttavia muutoksia.

Kaikkien osapuolten asiantuntemus heti käyttöön

Yhteistoimintamallin olennainen lisäarvo on siinä, että hankkeen alkumetreillä ilmenevien ongelmien ratkaisuista päästään keskustelemaan ja sopimaan heti tuoreeltaan. Suunnittelussa on myös kaikkien osapuolien asiantuntemus käytettävissä saman pöydän ympärillä, jolloin pystytään myös löytämään kustannustehokkaita ratkaisuja.

Katon osalta päädyttiin siihen, että romahdusvaarassa ollutta kattoa ei edes yritetä korjata vaan se puretaan ja rakennetaan uudestaan. Perustusten kosteusvaurioita päädyttiin hallitsemaan lisäämällä aikaisemmin osittain puuttuneita salaojia ja louhimalla ne syvemmälle kirkon alla olevaan kallioon.

– Tämäntyyppisten aivan uusina ja vasta työn aikana esiin tulevien ongelmien osalta päästiin yhteistoimintamenettelyssä suhteellisen hyvään lopputulokseen ja löydettiin osapuolten yhteistyöllä toimivia taloudellisia ratkaisuja. Toisaalta pystyttiin kustannusten alentamiseksi myös karsimaan joitain suunniteltuja asioita kokonaan pois, Jussilainen sanoo.

– Toimintamalli toi mukanaan sen, että pysyttiin hyvin kustannusarviossa verrattuna hankkeen vaativuuteen. Tarkkuus oli kaksi prosenttia, joka tämäntyyppisessä hankkeessa on aivan erinomainen, Jussilainen sanoo.

Yhteistyösopimukseen sisältyi myös keppiä ja porkkanaa sen suhteen, miten hyvin pysytään kustannusarviossa, laatutavoitteissa ja aikataulussa. Budjettiin oli varattu 130 000 euron laatubonus, joka olisi jaettu osapuolien kesken, jos kaikki tavoitteet olisi saavutettu.

Koska hanke myöhästyi kuukauden sopimuksen mukaisesta valmistumisajankohdasta, projektin johtoryhmä päätti tehtyjen laskelmien pohjalta, että ansaitulla bonuksella kuitataan myöhästymisestä aiheutunut sopimussakko.

Työläs pioneerityö on nyt tehty – on luotu hyvä pohja ja kevyt malli

Jorma Jussilainen kehuu myös hankkeen ilmapiiriä. Vaikka yllättäen esiin tulleet ongelmat olivat merkittäviä, ei ratkaisuja tarvinnut hakea isoilla kirjaimilla puhumalla. Samaa mieltä on myös seurakuntayhtymän etuja rakennuttajakonsulttina valvoneen Saraco Oy:n hallituksen puheenjohtaja Juha Sarakorpi.

– Kyllä jokaisessa kohdassa löytyi yhteisymmärrys. En tiedä, oliko se helppoa tai vaikeaa, mutta viivettä ei syntynyt. Kaikkien neljän osapuolen kesken ongelmat ratkottiin yhteisesti, Sarakorpi sanoo.

Hän muistuttaa, että korjausrakentamisessa tulee aina ongelmia ja yllätyksiä. Siksi yhteistoimintamalli soveltuukin hyvin juuri tämäntyyppisiin kohteisiin.

Alun perin tosin epäiltiin, että suuriin liikenneväylien ja kaupunkirakentamisen hankkeisiin alun perin suunniteltu allianssimalli olisi liian raskas ja byrokraattinen suhteellisesti ajatellen näin pieneen projektiin. Siksi Sarakorven ja Jussilaisen mukaa haettiin toteutukseen kevyemmin toimivaa yhteistoimintamallia.

Sarakorven mukaan hankkeessa tehtiin paljon pioneerityötä.

– Täytyy myöntää, että kohtuullisen paljon vei aikaa yhteistyösopimuksen luominen, kun valmista mallia ei sille ollut. Menettelyn, tavoitteiden ja mittareiden sekä bonuksen ja sanktioiden yhteinen muovaaminen oli tosi työläs operaatio.

Vaikka Espoonlahdessakaan ei aivan nollapisteestä lähdetty, uskoo Sarakorpi, että seuraavissa projekteissa päästään edelleen hyödyntämään nyt kehitettyjä yhteistoimintamenettelyn kevyempiä malleja.

– Kyllä tätä mallia voi suositella. Yhteistoiminnalliset toteutusmuodot ovat yleistymässä. Mitä enemmän ne tulevat alan toimijoille tutuiksi, sitä helpompi niitä on toteuttaa, Sarakorpi sanoo.

Aikaa ei kulu turhaan syyllisten etsimiseen

Samaa mieltä on myös urakan toteuttaneen Consti Korjausurakointi Oy:n toimitusjohtaja Jukka Mäkinen. Hän myöntää, että yhteistoimintamallin toteutus vaati alkuvaiheessa vähän harjoittelua, koska malli ei ollut kaikille osapuolille tuttu. Totuttelua vaati myös se, että projekti oli varsin haasteellinen heti alkuvaiheessa ilmenneiden mittavien kosteusvaurioiden takia.

– Tällaisissa tilanteissa on valitettavan yleistä, että kun tulee yllättäviä ongelmia, lähdetään ensimmäisenä etsimään syyllisiä. Valittu yhteistoimintamenettely varmisti sen, että tähän ei nyt mennyt aikaa, vaan päästiin heti yhdessä ratkaisemaan ongelmia, Mäkinen sanoo.

Hän ei pidä yhteistoimintamallia liian raskaana tämäntyyppisissä hankkeissa. Projektinjohtomalli sinänsä lisää jonkin verran byrokratiaa ja kokousten määrää, mutta kun kaikki osapuolet oppivat siihen, tulee työskentelystä tehokasta. Malli pitää sovittaa myös hankkeen kokoluokan mukaan, sillä projektit eivät ole veljiä keskenään.

– Moni on jo ehtinyt sanoa, että ainakin tässä hankkeessa malli toimi hyvin ja että perinteisellä tavalla toimimalla olisi tullut enemmän turhaa vääntöä, Mäkinen sanoo ja korostaa yhteistyön lisäämisen merkitystä ylipäätään rakennushankkeiden toteuttamisessa.

Vaikka kirkon korjauksessa tuli eteen yllättäviä ongelmia, jotka lisäsivät kustannuspaineita ja johtivat valmistumisen pieneen viivästymiseen, maksajaa ei haettu yhdestä osapuolesta vaan kaikkien osapuolten kesken kustannustehokkaita ratkaisuja etsien.

Loppulaskelmassa kävi Mäkisen mukaan niin, että eri laatukriteerit kompensoivat toisiaan. Laskelmassa hyödynnettiin bonuksen määräytymisen laatukriteereitä siten, että myöhästymisen vaikutuksia voitiin kompensoida muilla laadullisilla tekijöillä. Vastaavasti näin syntynyttä bonusrahaa pystyttiin käyttämään kustannusylitysten kattamiseen.

– Kyllä tässä toimittiin aivan yhteisen sopimuksen mukaan. Lopputulos maksoi kaikille vähän, mutta ei mitenkään merkittävästi, Mäkinen sanoo.

– Meillä ainakin on mielenkiintoa soveltaa mallia myös jatkossa. Olen vakuuttunut, että vastaavat hankkeet tulevat lisääntymään.

Seuraava iso yhteistoimintaprojekti on Vantaan Tikkurilassa

Yhteistoimintamallin soveltamiselle on luvassa seurakuntien osalta jatkoa ainakin Vantaan Tikkurilassa, jossa on käynnistetty Tikkurilan uuden kirkon ja siihen liittyvän koko kirkkokorttelin rakentaminen. Vantaalla malli kulkee nimellä projektiallianssi ja tavoitteena on budjetissa ja aikataulussa pysymisen lisäksi saada aikaan hieno kaupunkikuva, laadukas toiminnallinen sisätilaratkaisu ja pitkä elinkaari.

Projektiallianssin johtoryhmän jäsen ja tilaajan hankejohtaja, Tikkurilan kirkkoherra Janne Silvast korostaa kustannusten seurannan merkitystä, sillä perinteisesti kirkon rakennushankkeissa kustannukset ja aikataulut ovat usein ylittyneet huomattavasti.

Tikkurilassa on uudella mallilla työskennelty vajaa viisi kuukautta ja siirrytty jo suunnittelun toiseen vaiheeseen. Varsinaiset rakennustyöt eivät ole vielä alkaneet, sillä koko projekti odottaa vielä kesällä vahvistettavaa kaavamuutosta.

– Tässä vaiheessa näyttää kuitenkin siltä, että on saatu aikaan hyvä malli. Suunnittelu ja rakentaminen ovat normaalia tiiviimmässä vuorovaikutuksessa ja kustannusseuranta toimii koko ajan Pystymme näin seuraamaan reaaliaikaisesti suunnittelun ja muutosten vaikutuksia kustannuksiin, Silvast sanoo.

Tikkurilassa kustannusseurannalla on vielä suurempi merkitys kuin Espoossa, sillä hankkeen budjetti on 20 miljoonaa euroa eli tuplasti suurempi kuin Espoonlahden kirkon peruskorjaus. Hankkeen toteutuksen keskeisiä toimijoita ovat seurakuntayhtymän lisäksi kirkon suunnitellut arkkitehtitoimisto OOPEAA, rakentaja Lujatalo Oy ja projektia organisoiva Boost Brothers Oy

Uuden kirkon ja seurakuntayhtymän yhteisten toimitilojen lisäksi tontille on tulossa asuntoja ja liiketiloja, mutta ne eivät kuulu projektiallianssin piiriin.

Espoonlahden kirkon peruskorjaus pähkinänkuoressa:

• Kirkko valmistui 1980. Suunnittelijat arkkitehdit Timo ja Tuomo Suomalainen.

• Kirkon peruskorjauksen suunnittelu käynnistyi 2010.

• Peruskorjauksen tarveselvitys hyväksyttiin 16.2.2013 ja hankesuunnitelma 28.5.2014.

• Peruskorjaus käynnistyi keväällä 2016 ja valmistui kesäkuun lopussa 2017. Hankkeen loppuraportti esiteltiin yhteiselle kirkkoneuvostolle maaliskuussa 2018.

• Valmistuminen viivästyi kuukauden. Suurimpana syynä olivat kirkkosalin katon vauriot ja perustusten kosteusongelmat.

• Arvio kokonaiskustannuksista oli 9,6 miljoonaa euroa. Toteutuneet kustannukset 9,84 miljoonaa euroa. Ylitys oli 2,5%.

• Peruskorjaus toteutettiin yhteistoiminnallisena projektinjohtohankkeena.

• Laatubonuksen mittareina olivat terveellisyys ja turvallisuus, energiankulutuksen vähentäminen, 0-virheluovutus ja valmistuminen aikataulussa. Aikataulua lukuun ottamatta tavoitteet saavutettiin.

Lue lisää projektin käynnistymisestä KotimaaProsta:

Kosteuden runtelema kirkko täysremonttiin – kulut kuriin uudella toimintamallilla

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä