Diakoniaraadilta lukuisia ehdotuksia Yhteisvastuukeräyksen kotimaisiksi kohteiksi

Kotimaan diakoniaraatilaiset kertovat, minkä he valitsisivat Yhteisvastuukeräyksen seuraavaksi kotimaiseksi keräyskohteeksi, jos saisivat päättää.

Suomesta löytyy monia ihmisryhmiä, jotka tarvitsevat raatilaisten mukaan enemmän huomiota ja joiden tukemiseen tulisi suunnata varoja. Heitä ovat esimerkiksi yksin asuvat, minimituilla elävät, työttömät nuoret, yksinäiset vanhukset, vammaiset lapset perheineen ja päihderiippuvaiset.

Huomio minimituella eläviin lapsiperheisiin ja vanhuksiin

Sami Mitsman, diakonissa, Kuopion Männistön seurakunta

Jos saisin päättää, haluaisin että seuraavan Yhteisvastuukeräyksen tuotto kohdennettaisiin perustoimeentulotuella eläviin lapsiperheisiin ja takuueläkkeellä sinnitteleviin vanhuksiin.

Suomessa on nousevana trendinä perustoimeentulotuella (540,33 euroa/ kk) elävät yksinhuoltajat ja monilapsiset perheet, jotka sinnittelevät tässä kulutusyhteiskunnassa. Joskus pienetkin heilahdukset perheen taloudessa, kuten lääkärikulut, lääkkeet tai vaatehankinnat, ovat ylivoimaisia. Ruoan laatu kodeissa on hyvin yksipuolinen. Kouluikäiset lapset joutuvat jättämään luokkaretket ja muut maksulliset tapahtumat väliin perheen pienien tulojen vuoksi. Yhteiskunnan tarjoamat sosiaaliavut eivät ylety kaikkiin. Syynä voi olla osaamattomuus hakea tukia tai leimaantumisen pelko. Myös pelko joutua lastensuojelun asiakkaaksi on todellinen.

Takuueläke vanhukselle (775,27 euroa/ kk) kattaa yhteiskunnan laskelmien mukaan laadukkaan elämän. Yksinäinen vanhus, joka on jäänyt neljän seinän sisälle, ei pysty harrastamaan mitään maksullista harrastusta. Lääkekustannuksiin ei toimeentulotuki välttämättä yllä, koska kyse on eläketulosta. Vanhukset laskevat senttejään. Jos vanhuksella on omistusasunto, katsotaan tämä tuloksi ja yhteiskunnan perustoimeentulotukeen ei ole oikeutta, saatikka harkinnanvaraiseen, vaikka yhtiövastike olisi kuinka suuri.

Vuonna 2017 Kuopion Männistön seurakunta myönsi ruokaan ja lääkkeisiin sekä erilaisiin peruselämisen tarpeisiin 12 000 euroa diakonia-avustuksia sekä Kirkkohallitukselta ja eri lahjoittajilta vielä 3 500 euroa. Avuntarve kasvaa koko ajan, ja asialle pitäisi nyt tehdä oikeasti jotakin.

Moni yksineläjä kaipaa laajempaa tukiverkkoa

Sirpa Toivo, kuurojen diakonissa, Tampereen seurakunnat

Yksinelävien elämään pitäisi kiinnittää huomiota nykyistä enemmän. Kyseessä on heterogeenien ryhmä. Osa on omasta tahdostaan hyvin itsellisiä, mutta kaikki eivät halua tai jaksa elää yksin. He kokevat olevansa väliinputoajia. Matalan kynnyksen paikkoja yksineläville onneksi on jo. Niitä voitaisiin kehittää ja niistä edetä laajempaan yhteisöllisyyteen. Olennaista olisi yksin asuvien itsetunnon ja omanarvontunnon vahvistaminen. Kaikki tarvitsevat tukiverkkoja.

Yksin elävät esimerkiksi monet työn perässä muuttaneet, maahanmuuttajat, eläköityneet, sairastuneet, vammautuneet, leskeytyneet, eronneet, loukatut, ainoat lapset sekä uskonnollisesta tai aatteellisesta ryhmästä eronneet tai erotetut. Osa on mielenterveyskuntoutujia. On tärkeää nähdä jokainen yksin elävä yksilönä. Seurakunnan diakoniatyössä ihmisiä pitäisi varustaa löytämään kykynsä ja varmistaa, että jokainen on tasavertainen. Unelmatilanteessa ketään ei leimattaisi seurakunnassa mielenterveys- tai muuksi kuntoutujaksi. Kaikkia jäseniä tarvitaan – jokainen on tärkeä.

Nuorten matalan kynnyksen työllistymistä pitäisi tukea

Ari Tuomikoski, diakoni, Lappeenrannan seurakuntayhtymän päihde- ja kriminaalityö

Suuntaisin rahaa ja huomiota siihen, miten nuoret saataisiin kiinnittymään työn kautta paremmin osaksi yhteiskuntaa. Olen huolissani siitä, että aputyömiesten ja oppipoikien tehtävät ovat hävinneet työmarkkinoilta. Työpaikoilla ei ole aikaa eikä ylimääräisiä henkilöitä, jotka voisivat työn ohessa opettaa nuorille vaadittavia taitoja.

Moni nuori ei löydä itselleen sopivaa työkokeilupaikkaa tai pysty sitoutumaan vaadittuihin työtunteihin. Arjenhallinta ja työelämätaidot vaativat joustavaa ja pitkäaikaista kehittämistä. Yhteisvastuukeräyksellä voisi tukea nuorten matalan kynnyksen työllistämistä etsien uusia keinoja eritasoiseen työllistymiseen ja tukeen. Olisi tärkeää selvittää, kuinka voitaisiin lisätä nuorille työtä tarjoavia paikkoja hyödyntäen tuettua työtoimintaa, palkkatukea ja työosuusrahoja.

Jalkautuva, etsivä, inhimillinen päihdetyö tarvitsee resursseja

Anne-Mari Andersson, diakoni, Hollolan seurakunta

Seuraava Yhteisvastuun kotimainen keräyskohde voisi olla kadulle, puistoihin ja kuppiloihin jalkautuva päihdetyö. Se tarjoaa inhimillistä, arvostavaa ja etsivää kohtaamista päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa painiville ihmisille. Rahat voitaisiin kohdentaa toimintaan, jossa oikeasti mentäisiin sinne, missä päihdeongelmista kärsivät ihmiset elävät ja kulkevat. Autettaisiin heitä, jotka eivät syystä tai toisesta osaa, halua tai pysty hakeutumaan itse palveluiden piiriin. Kohtaamisten kautta voitaisiin ohjata ja rohkaista ihmisiä palveluiden käyttäjiksi tai antaa heille edes kokemus siitä, että he ovat arvokkaita ja heistä välitetään. Jalkautuva päihdetyö loisi myös osaltaan turvallisuutta julkisille paikoille.

Ikävä kyllä välillä tulee sellainen olo, että yhteiskunta tukee ja auttaa lähinnä yhteiskunnan näkökulmasta tuottavia tai hyödyllisiä yksilöitä. Palveluita on tarjolla niille, joilla on varaa maksaa, mutta köyhät ja työkyvyttömät ovat aika unohdettuja.

Tukea vammaisille lapsille ja heidän perheilleen

Helena Salminen, diakoni, Jämsän seurakunta

Haluaisin ohjata varoja ja huomiota eri tavoin vammaisille lapsille ja heidän omaisilleen ja läheisilleen. Kun perheessä on vammainen lapsi, koko perhe tarvitsee paljon tukea lähes koko lapsen elämän ajan. Varoja voisi suunnata esimerkiksi leireihin ja vertaistukeen.

Usein monivammaisen lapsen syntymistä pidetään taakkana ja joskus jopa Jumalan rangaistuksena. Etsitään syitä, miksi perheeseen syntyi juuri tällainen erilainen lapsi. Useimmiten selityksiä ei löydy. Jokainen ihminen on suuri ihme, kuten psalmissa 139 sanotaan, ja jokaisella on oikeus elää. Suuremmilla paikkakunnilla on varmasti saatavissa tukea ja vertaistukea, mutta läheskään joka paikkakunnalla näin ei ole. Onneksi kouluopetus on kaikille kuuluva oikeus. Mutta erilaisilla lapsilla ja heidän perheillään pitäisi olla mahdollisuus myös vapaa-ajanviettoon, harrastuksiin ja seurakunnan toimintaan kaikkialla Suomessa.

Ikääntyneet tarvitsevat apua ja tukea – myös kotiin

Anu Fedotoff, diakoniatyöntekijä, Oulujoen seurakunta

Valitsisin keräyksen kotimaiseksi kohteeksi ikääntyneet. Heidän määränsä kasvaa tulevaisuudessa. Seurakunnassa kohtaamme kokoavan toiminnan kautta niitä, jotka ovat aktiivisia ja lähtevät kotoaan monien eri tahojen tarjoamiin toimintoihin. Haasteena näen tulevaisuudessa ne ikääntyneet, joita emme tavoita normaalin viikkotoiminnan kautta. Ikääntyvien elämään liittyy myös yksinäisyyttä, pienituloisuutta, alkoholisoitumista ja sairauksia. Seurakunta on kolmannen sektorin toimijoista se, jolle vielä avataan ovi ihmisten koteihin.

Yksinäisten arkeen tarvitaan jalkautuvia juttukavereita

Tanja Mäkelä, maaseututyön diakoni, Lohjan seurakunta

Eri-ikäisten yksinäisyys on suuri ongelma. Keräysvaroilla voitaisiin järjestää erittäin matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, joihin voisi tulla erityisesti niinä ajankohtina, kun ”kaikki on kiinni” ja perheelliset kokoontuvat keskenään. Tarvittaisiin myös ihmisten arkeen jalkautuvia juttukavereita kouluihin, kirjastoihin ja kauppakeskuksiin sekä niiden ihmisten koteihin, jotka eivät syystä tai toisesta pääse liikkeelle. Kohtaamispaikkojen isäntinä ja emäntinä sekä juttukavereina voisivat toimia esimerkiksi mielenterveysseuran, SPR:n, kaupungin ja seurakunnan kouluttamat ja ohjaamat vapaaehtoiset yhdessä työntekijän kanssa.

Varoja kriisiperheiden tukemiseen

Saara Huhanantti, Diakoniatyöntekijöiden liiton puheenjohtaja ja Tikkurilan seurakunnan koordinoiva esimies (vs.)

Kohdentaisin varoja kriisiperheiden tukemiseen. Tarkoitan erityisesti perheitä, joissa on kohdattu päihde- tai mielenterveysongelmia, tai joissa on meneillään esimerkiksi akuutti ero- tai surutilanne. Nämä tilanteet sairastuttavat helposti koko perheen, ja heijastuvat aina myös lapsiin aiheuttaen monenlaista tuen tarvetta.

Kuva: Olli Seppälä

Edellinen artikkeliKirkollisen rukoilevaissuunnan yhdistys lopettaa toimintansa – perinne jatkuu Eurajoen opistolla
Seuraava artikkeliJukka Keskitalo moittii blogissa uskonnon riisumista julkisesta tilasta: ”Silmänkääntötemppu!”

Ei näytettäviä viestejä