Diakoniatyö on sirpaleisuuden sietoa − "Parasta on suora palaute asiakkailta"

Suurimman ryhmän diakonissa Erja Mäenpään asiakkaista muodostavat riippuvuusongelmista kärsivät läheisineen. "Pitää herkistyä näkemään asiakas kokonaisuutena ja toisaalta tiedostaa osaamisensa rajat." Kuva: Kari Mäenpää

Uupumus on diakoniatyöntekijöiden joukossa yleisempää kuin muissa kirkon työntekijäryhmissä. Samalla työmotivaatio on poikkeuksellisen korkea. Diakoniatyöntekijä voi hyvin, kun hän rajaa ja priorisoi työtään sekä jakaa vastuuta. Verkostoituminen on tärkeää.

Diakonissa Erja Mäenpää kohtaa elämän sirpaleisuuden asiakkaita kuunnellessaan ja työn aikatauluja yhteen sovitellessaan. Mäenpää vastaa Turun Mikaelin seurakunnan etsivästä seniorityöstä, jossa pyritään tavoittamaan alueen apua ja tukea tarvitsevia vanhuksia.

Lisäksi hän pyörittää Pansiossa toimivaa seurakunnan Cafe Mikaelin ryhmätoimintaa sekä Ilona Pikkuisen lastenvaate- ja tarvikekirppistä. Mäenpää on mukana myös Pansion Toivon Torstai -leivänjakeluilloissa, joissa kävijöitä on viikoittain 120−150 henkilöä.

− Näiden toimintojen lisäksi päivittäisiin työtehtäviini kuuluu myös asiakasvastaanotto sekä monenlaista muuta seniorityötä.

Työpisteiden sirpaleisuus on kuitenkin työn voimavara. Liikkuvassa työssä yhtäjaksoista seisomista tai istumista on työpäivien aikana melko vähän.

− Työn hyviin puoliin kuuluu se, että se ei sisällä kovin paljon paikallaan oloa. Päivän mittaa tulee monenlaista liikuntaa.

"Minulla on hyvät vaikutusmahdollisuudet työhöni"

Etsivässä diakoniatyössä työn kuormitus syntyy Mäenpään kokemuksen mukaan useimmiten aikataulupaineista ja kiireestä. Sirpaleisuuden tunnetta auttaa sietämään se, että työntekijä voi itsenäisesti vaikuttaa tehtävien sisältöihin ja toteutukseen.

− Koen, että minulla on nykyisessä elämäntilanteessani suhteellisen hyvät vaikutusmahdollisuudet omaan työhöni. Aiempi työura ja koulutus ovat antaneet keskimääräistä paremmat valmiudet tulla toimeen kiireen kanssa.

Mäenpää siirtyi diakoniatyöhön terveysalan opettajan työstä, jossa hän teki pitkähkön työuran. Hän on diakonia-alan koulutuksen lisäksi työterveyshoitaja ja terveystieteen maisteri. Pitkät ja monipuoliset opinnot ovat auttaneet sisäistämään muutamia kiireen hallinnan perussääntöjä.

− Kiireeseen auttaa työn rajojen asettaminen ja tehtävien priorisointi. Työn ulkopuolella lataudun liikunnan ja omaisten parissa.

Haasteena ongelmien moninaisuus: Tiedosta osaamisen rajat ja verkostoidu

Mäenpään työhön kuuluu päivittäin asiakastilanteita. Hän työskentelee sekä yksilöiden että ryhmien kanssa. Diakonia-asiakkaiden lisäksi hän tapaa vapaaehtoistyöntekijöitä ja seurakunnan työllistettyjä.

− Diakoniatyön varsinaisissa asiakastilanteissa haasteena on ihmisten ongelmien moninaisuus. Asiakassuhteet ovat usein pitkiä prosesseja. Osa asiakkaista käy luonani säännöllisesti ja pitkäänkin.

Suurimman ryhmän Mäenpään asiakkaista muodostavat erilaisista riippuvuusongelmista kärsivät ja heidän läheisensä.

Henkisiä paineita työhön luo vaatimus osaamisen monipuolisuudesta. Asiakkaan ongelmina voivat olla samanaikaisesti esimerkiksi fyysisen terveyden heikkeneminen, mielenterveyden pulmat sekä sosiaalisella puolella yksinäisyys ja toimeentulon niukkuus.

− Työntekijän pitää herkistyä näkemään asiakas kokonaisuutena ja toisaalta tiedostaa osaamisensa rajat.

Mäenpää on kokenut, että näistä haasteissa selviämistä helpottaa verkostotyö.

− Pidän yhteyttä niin julkisen, yksityisen kuin kolmannen sektorin toimijoihin. Lisäksi aiempi koulutukseni ja työurani ovat antaneet valmiudet erilaisten asiakkaiden kohtaamiseen ja heidän rinnallaan kulkemiseen.

Muutokset auttavat ja pakottavat kehittymään

Mäenpää on suhteellisen tuore seurakunnan työntekijä. Hän aloitti tehtävänsä vuosi sitten elokuussa, mutta jo tässä ajassa työnkuva on ehtinyt muuttua. Esimerkiksi kahvilan vetäminen ja kirpparitoiminta ovat tulleet siihen uusina asioina.

− Opettajan työssäni aikuiskoulutuksessa totuin alati muuttuvaan tiimiorganisaatiomalliin. Siinä opin näkemään muutokset myös antoisina asioina.

Nykyisessä työssään Mäenpää on jopa kiitollinen muutoksista, joissa hän on päässyt myös kehittämään itseään. Osa muutoksista vaatii kuitenkin aivan uusien taitojen opiskelua.

− Vaikeimman osansa muutospottiin tuovat useat sähköisten järjestelmien muutokset niin asiakasohjelman, laskutuksen kuin tilastoinninkin suhteen. Hankalinta on se, kun eri tahojen muutokset tapahtuvat samaan aikaan.

Tutkimusten mukaan muutoksella on vaikutusta työhyvinvointiin. Muutoksen herättämille tunteille tulee olla tilaa työyhteisössä ja muutoksen aiheuttamista kysymyksistä pitää keskustella. Tietoa muutoksesta ja muutoksen eri vaiheista tarvitaan. Muutoksen eettiseen johtamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

Parasta on luottamuksellinen vuorovaikutus ja uuden kehittely

Erja Mäenpään ei tarvitse miettiä kauaa sitä, mistä työn voimavarat löytyvät tiukoissakin paikoissa.

− Työssä on hienointa suora palaute asiakkailta, kun he kokevat tulevansa autetuksi. Se, kun huomaa, että nyt on syntynyt luottamuksellinen vuorovaikutussuhde.

Työn toinen tärkeä voimavara kätkeytyy muutoksiin. Diakoniatyössä omaa työuraa voi työnkuvan itsenäisyyden vuoksi kehittää ja muokata omien kiinnostusten ja tarpeiden mukaan.

− Olen saanut on suhteellisen vapaat kädet tehdä ja kokeilla uusia asioita.

Asiakkaiden lisäksi Mäenpää nauttii toiminnasta vapaaehtoisten kanssa.

− Teen myös vapaaehtoisena työtä seurakunnassamme. Yhdessä muodostamme työyhteisön, joka mahdollistaa diakoniatyön moninkertaistumisen verrattuna siihen, että sitä tekisi vain muutama työntekijä.

Diakonia: Raskasta ja rakasta työtä

Uupumus on diakoniatyöntekijöiden joukossa hieman yleisempää kuin muissa kirkon työntekijäryhmissä. Samalla diakoniatyöntekijöiden motivaatio, tyytyväisyys ammattiin ja sitoutuminen ammatti-identiteettiin ovat poikkeuksellisen suuria. Mielekkyyden kokemusta ruokkivat tunne kutsumuksen toteuttamisesta ja arkiset onnistumiset asiakastyössä.

Diakoniatyöntekijöiden työssäjaksamista tutkittaessa hengellisyys on noussut esiin työn voimavarana ja kompastuskivenä. Hengellisyys antaa voimia asiakastyöhön, mutta voimakas hengellinen kutsumus myös altistaa uupumiselle. Työn rajattomuus yhdistettynä vahvaan kutsumukseen ja sitoutumiseen voivat tuottaa tilanteen, jossa oma jaksaminen ylitetään säännöllisesti.

Kuormitusta diakoniatyössä aiheuttavat työn sirpaleisuus ja laaja-alaisuus. Osaamispaineet ovat suuria. Työntekijät kokevat asiakkaiden vaikeuksien syvenevän, kun yhteiskunnan tukiverkot ovat riittämättömiä. Työvoiman vähäisyys mainitaan tutkimuksissa yhtenä työkuormaa synnyttävänä tekijänä.

Kun resursseja on vähän, vaaditaan työn rajaamista ja priorisointia. Usein tässä tehtävässä auttaa työn erityisluonteen hahmottaminen: Mikä tekee työstä juuri diakoniatyötä, mihin tarpeisiin sen pitää ensisijaisesti vastata? Kuormittumista ehkäisee yhteistyö muiden verkostojen kanssa. Yhteistyötä diakoniatyön kanssa tekevät esimerkiksi kunnallinen terveydenhuolto, sosiaalitoimi ja erilaiset järjestöt.

Diakoniatyössä merkittävä kuormituksen aiheuttaja voi olla myös työyhteisön tuen puute. Diakoniatyöntekijät kokevat, että ympäröivä yhteisö ei aina ymmärrä työn merkitystä ja erityisluonnetta. Tunnetta arvostuksen puutteesta luovat myös heikko palkkaus ja työyhteisön johtamispulmat.

Diakoniatyöntekijöillä on koulutuksen ja ammattitaidon tuomaa kykyä hoitaa työssäjaksamistaan. Luonto, perhe ja hiljaisuus hoitavat tutkitusti diakoniatyöntekijöiden mieltä työn pirstaleisuudessa.

Lea Rättyä : Diakoniatyöntekijöiden kuvauksia työstään ja jaksamisestaan. Lisensiaatin tutkimus. Oulun yliopisto. Diak, 2004

Kati Niemelä : Uskonko niin kuin opetan? Seurakuntatyöntekijä työn ja elämän ristipaineessa. Kirkon tutkimuskeskus, 2004.

Diakoniatyöntekijä voi hyvin kun hän

• Rajaa ja priorisoi: Mikä on juuri tämän työn ydinasia, mitä voi hyvällä omallatunnolla jättää tekemättä?

• Jakaa vastuuta: Ovatko asiakkaan pulmat sellaisia, että niitä voisi hoitaa yhdessä jonkin muun tahon kanssa?

• Tekee työtä näkyväksi yhteisössään: Arvostusta saa helpommin, kun kertoo omasta työstä ja sen merkityksestä

• Huolehtii irrottautumisesta vapaa-ajallaan: Mikä auttaa parhaiten nollautumaan esimerkiksi haastavien asiakastilanteiden jälkeen: hiljentyminen, luonto, läheiset ihmiset?

• Palaa työn mielekkyyden alkulähteille: Mikä sytytti alun perin kutsumuksen, miksi teen työtäni?

Kuva Erja Mäenpäästä: Kari Mäenpää

Lue myös:

Diakoniatyöntekijät: Työelämästä on tullut raakaa, ja ääripäät ovat yhä kauempana toisistaan

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.