Eeva-Liisa Pennanen: ”Kaikkea paskaa saa puhua, mutta uskosta puhuvaa katsotaan kuin hullua”

Soisalon Seutu -lehden päätoimittaja Eeva-Liisa Pennanen on työskennellyt Leppävirralla 17 vuotta ja asunut siellä 24 vuotta. Sinä aikana kunnan väkiluku on pienentynyt reilut kymmenen prosenttia.

Kuluvana vuonna Leppävirran kunnan väestökato on ollut erittäin vauhdikasta, sillä juhannukseen mennessä kuntalaisia on kuollut enemmän kuin edellisenä vuonna yhteensä.

– Kuolleista valtaosa on haudattu pitäjien hautausmaille. Kun muistotilaisuudet ovat pitäjillä, pappi ei ennätä samana päivänä moneen paikkaan. Hautajaisia on joutunut odottamaan yli kuukauden. Niitä on pidetty jopa keskiviikkona, torstaina ja perjantaina. Jos ne olisivat kirkonkylällä, pappi ja kanttori ehtisivät hoitamaan kahdet hautajaiset samana päivänä.

Leppävirta on vireä kunta viitostien varrella Varkauden ja Kuopion tuntumassa. Vesistön pirstaloimassa kunnassa on lukuisia pieniä kyliä ja seurakunnalla yhdeksän hautausmaata, joiden välinen etäisyys voi olla jopa nelisenkymmentä kilometriä. Hautojen kaivamiseen ja hoitoon tarvittavien koneiden siirto hautausmaalta toiselle on kallista ja hidasta.

Luottamushenkilöiden pohdinnat tukevat kirkkoherraa työssä

Leppävirran kirkkovaltuuston ja -neuvoston kokouksissa keskustellaan tällä kaudella entistä enemmän.

– Ennen valtuuston kokousta on tapana juoda kahvit. Ihmiset tervehtivät toisiaan kädestä pitäen ja kuka tahansa voi mennä kenen tahansa viereen ja jutella.

Kokouksissa jokainen uskaltaa sanoa mielipiteensä, eikä niistä tarvitse suuttua. Luottamushenkilöiden pohdinnat antavat myös kirkkoherralle selkänojaa työhön.

Tämänvuotisia keskustelun paikkoja on ollut muun muassa esitys hautaustoimen hintojen reippaasta korottamisesta, jotta ne kattaisivat kulut ja kustannukset.

– Se saatiin neuvostossa luottamushenkilöiden kanssa torpattua. Ne ovat pitäjissä nyt vain pikkuisen kalliimmat kuin kirkonkylällä.

Luottamushenkilöt ovat tehneet muitakin isoja ratkaisuja. Leppävirran kirkon viereiselle vanhalle hautausmaalle ei ole vuosikymmeniin haudattu ketään. Nyt se päätettiin avata arkkuhautauskäyttöön, vaikka perustaminen ja pohjatyöt ovat kalliita. Taloustilannetta on kohennettu pistämällä myyntiin muutamia tontteja, joilta on näkymä virralle.

”Olen semmoinen suunsoittaja”

Kirkon arvot ovat Pennaselle tärkeitä, vaikka hän sanoo itseään maalliseksi ihmiseksi, joka joskus kirota päräyttää ja käyttää ronskia kieltä.

– Varmaan ei moni uskoisikaan, että olen uskossa. Olen semmoinen suunsoittaja ja sanon mielipiteeni vähän turhankin kärkkäästi melkein joka asiaan. Arvostan kuitenkin omilta vanhemmilta ja mummolta saatuja arvoja ja olen kiitollinen siitä, että minua on viety pyhäkouluun ja minulle on opetettu iltarukous.

– Aiemmin olin hyvin diplomaattinen ja mietin, kuinka asiat sanoisin. Nyt olen huomannut, että paljon nopeammin saa asiat eteenpäin, kun menee suoraan asiaan. Olen epätyypillinen savolainen, vaikka olen erittäin savolainen.

Seurakunnat tekevät työtä lähimmäisten eteen

Aiemmin Joroisissa asuessaan Eeva-Liisa Pennanen oli yhden kauden valtuutettuna ja kaksi vuotta kirkkoneuvostossa.

– Lähdin valtuustosta ennen kuin neljä vuotta loppui, sillä touhu ei ollut sellaista kuin olin ajatellut. Oli myös pienet lapset ja muutakin tekemistä silloin.

Leppävirran edellinen kirkkoherra pyysi Pennasta 2000-luvun alkupuolella maallikkokoulutukseen muutaman muun seurakuntalaisen kanssa.

– Kävin sen yhden talven aikana ja kiinnostuin kovasti seurakunnan asioista. Päätoimittajana on vaikea lähteä mihinkään luottamustehtävään, mutta katsoin, että seurakunnan työ on vähän erilaista kuin kunnan luottamustoimessa oleminen, lähimmäisen eteen tehtävää työtä. Kunnan luottamustoimessa on enemmän politiikkaa, ja minä en ole mikään poliittinen ihminen.

Seurakuntavaaleissa Pennanen pääsi läpi ensi yrittämällä. Hänellä oli vastaus valmiina, kun kysyttiin toiveita muista luottamustehtävistä.

– Sanoin, että äänimäärälläni, yhteiskunnallisella kokemuksellani ja elämänkokemuksellani haluan kirkkoneuvostoon.

Pienistäkin risauksista kannattaa tiedottaa

Eroa kirkosta -liikkeet ja uskonnollisen aineksen poistaminen koulutyöstä huolettavat Eeva-Liisa Pennasta.

– Kaikesta paskasta saa puhua, mutta kun alkaa puhua uskosta, niin katsotaan kuin jotain hullua. Se on yksityisasia, mutta kyllä siitä voisi rohkeammin puhua.

Uskonto on tabu myös medialle. Ihmisten uskosta ei sanomalehtihaastatteluissa yleensä kysytä.

– Aikanaan olin Savon Sanomissa töissä Varkauden aluetoimittajana. Jos Valamossa jotain risahti, sinne kyllä sännättiin, ja tehtiin juttuja hurjasti. Nyt tuntuu, että ortodoksienkin näkyminen mediassa on vähän hiipunut.

Pennanen haluaisi luottamustoimensakin kautta viedä seurakunnasta positiivista viestiä eteenpäin. Seurakunnat voisivat kertoa pienistäkin risauksista avoimemmin ja tarjota juttuja lehdille.

– Paikallislehti kertoo muutenkin kaikista paikallisista tapahtumista. Seurakunnan tilaisuuksista tiedottaminen on ihan sitä samaa tiedottamista kuin kaikki muukin. Suurin osa lukijoistamme kuuluu seurakuntaan.

Työn ohessa draamakomedioita

Leppävirran seurakunnassa on kehitetty uusia toimintamuotoja. Viime syksynä aloitettiin Kaiken kansan kirkkoillat, joissa tavalliset seurakuntalaiset puhuvat uskostaan ja hengellisistä asioista.

Toukokuussa järjestettiin kirkonmäellä Helahulinat. Työntekijät ja vapaaehtoiset tekivät rukouspolun kirkkopuistoon, sakastissa oli keskustelutilaisuus Lutherista ja kirkkopihalla kärysivät grillit.

– Oli leppoisa ja kiva tapahtuma. Enemmänkin voisi tuoda kirkkoa ulos kirkosta.

Luottamushenkilöt on vastuutettu messujen tekstinlukijoiksi ja vapaaehtoisista kootut suntioryhmät vuorottelevat suntion sijaisina,

Työelämä jatkuu Eeva-Liisa Pennasella vielä ensi vuoden. Uran ohessa hän toimii myös paikallisen teatteriyhdistyksen puheenjohtajana, ja on kirjoittanut teatterille 12 kokoillan draamakomediaa tosielämästä. Haaveissa on tehdä draamaa kirkkoonkin.

– Minulla on kunnianhimoinen haave, että tekisin Martti Lutherista lyhyen kirkkoesityksen, jota esitettäisiin marraskuun lopusta lähtien.

Kuva: Annikki Repo

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

Edellinen artikkeliYlivieskan uuden kirkon suunnittelu etenee: ”Keskustelu on vilkasta mutta sopuisaa”
Seuraava artikkeliLapsityönohjaaja Huittisista: ”Rajaaminen auttaa jaksamaan” – Lue myös työhyvinvointivinkit!

Ei näytettäviä viestejä