Utsjoen kirkkovaltuustossa istuva Veikko Guttorm, 69, on vahva ja monipuolinen vaikuttaja. Hän on ollut mukana myös kirkolliskokouksessa saamelaisten edustajana. Edellinen kausi siellä jäi hänen viimeisekseen.
Guttorm pitää perinteiden noudattamista tärkeänä.
– Tässä maailmassa asiat muuttuvat kovaa vauhtia. Kirkon tehtävä on tarjota pysyvyyttä ja turvaa ihmisille, Guttorm toteaa.
Kirkolliskokouksen toiminta on Guttormin mukaan joskus turhankin byrokraattista. Toisaalta lukuisten asioiden muuttamiseen vaadittava kolmen neljäsosan enemmistö on hänen mielestään hyvä asia.
– Se ehkäisee hätiköidyt mielenliikahdukset.
Guttorm painottaa alueellisten näkökohtien huomioonottamista.
– Päätöksiä tehtäessä on otettava huomioon kunkin alueen olosuhteet. Ei saa käydä niin, että pienemmät jäävät isompien jalkoihin ja talutusnuoraan.
Seurakunnassa on saamelaisenemmistö
Saamen kieltä äidinkielenään puhuva Veikko Guttorm iloitsee saamen käytöstä Utsjoen kirkollisissa tilaisuuksissa.
– Kirkkoherramme Arto Seppänen opetteli Utsjoelle tultuaan saamen kielen. Hän pitää jumalanpalveluksia kummallakin kielellä. Se on erittäin tärkeää, sillä Utsjoen seurakunta on ainoa, missä saamenkieliset ovat enemmistö reilun 50 prosentin osuudella, Guttorm kertoo.
Guttormin mukaan päätöksenteko sujuu Utsjoella joustavan jouheasti. Hän ei myöskään koe politiikan olevan painolasti.
– Uskonto ja politiikka nivoutuvat meillä hyvin yhteen. Poliittisia kantoja suurempi vaikuttaja ovat suvut. Nämäkään kytkyt eivät ole silti aiheuttaneet ongelmia minun valtuustoaikanani, vaikka ne välillä taustalla kummittelevatkin.
Yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä yli valtion rajan
Utsjoen seurakunta tekee yhteistyötä Norjan puolelle. Kansaa saapuu sanankuuloon kaksi kertaa vuodessa järjestettäviin lestadiolaisseuroihin sekä seurakuntatapaamisiin.
– Nämä ovat samalla sosiaalisia tilaisuuksia, missä nähdään sukulaisia ja muita tuttuja.
Kirkkoon kuuluminen on Guttormille elämän kivijalka, johon hän kasvoi jo lapsena.
– Vartuin lestadiolaisessa kodissa, eli sain uskonnollisen kasvatuksen. Tänä päivänä kirkko merkitsee minulle turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä.
Yhteisöllisyyteen liittyen kokenut vaikuttaja on huolissaan yhä pahenevasta yksinäisyydestä ja syrjäytyneisyydestä.
– Ne lisääntyvät meidänkin seurakunnassamme erityisesti vanhusten keskuudessa. Onneksi meillä on paljon vapaaehtoisia diakonimme apuna. Silti lisää voimavaroja tarvitaan kipeästi.
Urut lahjoituksena kalareissun kylkiäisinä
Talous puhuttaa Utsjoen seurakunnassa, sillä tulot ovat pienessä yhteisössä tiukassa. Pohjoisessa seurakunnassa on silti tehty juuri merkittävä investointi.
– Otimme 250 000 euron lainan Karigasniemen uuden, tammikuussa käyttöönotetun kappelin rakentamiseen. Olen myös asian ympärille perustetun kannatusyhdistyksen puheenjohtaja. Olemme tällä hetkellä saaneet kerättyä lahjoitusrahaa noin 15 000 euroa.
Kappelin urkuihin ei kuitenkaan tarvittu seurakunnan rahaa. Niiden voi sanoa järjestyneen taivaan lahjana.
– Kaikki käynnistyi suunnattuani korvalääkäri Pekka Sipilän vastaanotolle, missä tulin kutsuneeksi hänet kalaan Tenojoelle. Kun sitten kalastuksen ohessa juttelimme kaikenlaista, nousi esille uusi kappelimme. Pekka kertoi samalla Savonlinnassa sijaitsevista uruista, jotka vapautuvat sikäläisestä vanhasta kappelista.
– Lopulta kävi niin upeasti, että hän hankki nämä urut kumppaneidensa kanssa Karigasniemen kappeliin. Täytyy sanoa, että hymyni oli silloin korvasta korvaa, asia lämmitti suuresti, Guttorm kiittelee.
Kova kalamies haaveilee uusista ennätyksistä
Eläkepäiviä rajavartijan työstä viettävä Veikko Guttorm on luontoihminen. Pohjoiset maisemat ovat nykyisin jopa aiempaa rakkaampia.
– Tutut tunturit ja muut maisemat ovat erittäin läheisiä. Niitä ei voi kuin ihailla, Guttorm toteaa.
Hän on kova kalamies ja suuntaa kesäisin mieluusti veden ääreen. Komeimmat saalislohet ovat olleet 22-kiloisia.
– Olen saanut sellaisen sekä vieheellä että verkolla. Viimeisin noin suuri vonkale tuli 1980-luvun loppupuolella. Ensi kesänä olisikin hyvä tilaisuus siirtää vanha ennätys historiaan, Guttorm hymyilee.
Kuvat: Veikko Guttormin kotialbumi. Kuvakollaasi: Emilia Karhu.