”Löysin hengellisen kodin luterilaisesta kirkosta”

Kutsukirje kotiin on yksi toimiva keino saada ihmisiä tulemaan seurakunnan tilaisuuksiin, sanoo Juuan seurakunnan hallinnossa jo viidettä kautta vaikuttava Seppo Takkunen (64).

– Kirje on henkilökohtainen ja siksi se tulee luettua, hän perustelee.

Juuan seurakunnassa nuoret saavat kutsukirjeet rippikouluun, ja 70 ja 80 vuotta täyttävät pyydetään synttäreille seurakuntakeskukseen.

– Moni ottaa kutsun vastaan. On kuitenkin vielä tilaisuuksia ja tapahtumia, joihin kaivattaisiin lisää väkeä. Tämä on iso haaste monissa seurakunnissa ja myös meillä Juuassa, Takkunen sanoo.

Tämän kauden alusta myös kirkkovaltuuston puheenjohtajana toiminut mies kiittelee kotiseurakuntaansa, jossa on hänen mukaansa hyvä keskinäinen yhteys seurakuntalaisten, työntekijöiden ja hallinnossa vaikuttavien kesken. Asioita viedään eteenpäin rakentavassa yhteishengessä.

Takkunen arvostaa myös sitä, että Juuan seurakunnassa toimitaan Raamatun arvomaailman pohjalta.

– Pysyvistä arvoista tulee pitää kiinni. On kuitenkin tärkeää, että seurakuntaan saa tulla tunnuksella ”tule sellaisena kuin olet”.

Vapaaehtoisten määrä on lisääntymään päin

Juuka on noin 5000 asukkaan maalaispitäjä Pohjois-Karjalassa Pielisen länsirannalla. Kunta on pinta-alaltaan laaja, ja pitäjän perukoihin on kirkonkylältä matkaa yli kolmekymmentä kilometriä.

– Kylillä on melko mukavasti erilaista toimintaa. Kyläyhdistykset ovat vireitä, ja seurakuntakin on ollut järjestämässä siellä esimerkiksi seuroja ja herätysliikkeiden tilaisuuksia.

Juuan seurakunnassa kaikki työalat ovat Takkusen mukaan esillä tasapuolisesti. Vireitä ovat esimerkiksi diakonia-, lapsi- ja nuorisotyö. Erilaisissa vapaaehtoistehtävissä on mukana viitisenkymmentä ihmistä, ja määrä on lisääntymään päin.

– Vapaaehtoistyö on antoisaa. Sitä kautta on mahdollista löytää oma paikkansa seurakunnasta, itsekin kotiseurakuntansa vapaaehtoisena toimiva Takkunen tähdentää.

Maallikkokoulusta vahvistusta

Kuutisen vuotta sitten Seppo Takkunen osallistui noin 30 muun vapaaehtoisen kanssa Juuan, Nurmeksen, Valtimon ja Lieksan seurakuntien yhdessä järjestämään maallikkokouluun.

– Saimme sieltä vahvistusta hengelliselle perustallemme ja eväitä vapaaehtoistoimintaan ihan käytännön tasolla. Itse olen ollut muun muassa jumalanpalveluksissa tekstinlukijana ja ehtoollisavustajana. Koulutus oli erittäin hyvä. Sellaisen voisi järjestää uudelleenkin.

Yli 20 vuotta seurakuntansa hallinnossa vaikuttanut Takkunen kertoo, että kirkkovaltuuston ja -neuvoston kokouksissa käsiteltävät asiat eivät ole vuosien aikana juurikaan muuttuneet.

– Usein käsittelyssä on eri työaloihin ja esimerkiksi kiinteistöjen huoltoon liittyviä asioita. Viime aikoina suurimpia kiinteistöjen huoltotöitä on ollut kuparikaton asentaminen siunauskappeliin. Seuraavana on vuorossa kappelin sisäpuolen remontti.

Kiristyvä talous näkyy Takkusen mukaan myös Juuan seurakunnassa.

– Joitakin asioita olemme joutuneet miettimään tarkemmin. Esimerkiksi viime syksynä, ensimmäisen kerran 30 vuoteen, päädyimme nostamaan kirkollisveroa 0,3 prosentilla.

Mummon rukoukset kantoivat

Seppo Takkunen kertoo, että hänellä oli mummo, joka rukoili ahkerasti lastenlastensa puolesta. Mummon rukoukset ovat kantaneet tähän päivään asti. Elämänsä aikana Takkunen on kuitenkin joutunut tarkistamaan ja käymään läpi omaa elämänkatsomustaan.

– Nuorempana Helsingissä töissä ollessani etsin paikkaani ja kävin eri seurakunnissa, työuransa postin palveluksessa Juuassa, Joensuussa ja Helsingissä tehnyt ja muutama vuosi sitten eläkkeelle jäänyt mies kertoo.

– Hengellinen koti löytyi luterilaisesta seurakunnasta. Siitä asti se on ollut minulle turvapaikka, josta voin hakea hengellistä ravintoa. Jeesuksen sovitustyöhön perustuva lupaus ikuisesta elämästä kantaa arjessa ja sen eri tehtävissä.

Kuva: Seppo Takkusen kotialbumi

Edellinen artikkeliLauri Vartiainen: ”Puhe synnistä ja armosta on monelle täysin käsittämätöntä”
Seuraava artikkeliSaako yli 60-vuotiaana valmistunut pappisvihkimyksen?

Ei näytettäviä viestejä