Millaisen arkkipiispan kirkko saa? – Kotimaa selvitti

Kotimaa selvitti, minkälaisia ihmisiä arkkipiispaehdokkaat oikein ovat. Mitä vahvuuksia heillä olisi arkkipiispana, entä missä olisi kehitettävää? Jutussa ääneen pääsevät työtoverit ja yhteistyökumppanit.

Kevään aikana evankelis-luterilaiselle kirkolle valitaan uusi keulakuva. Arkkipiispanvaalin ensimmäinen kierros käydään 8.2. ja mahdollinen toinen kierros 1.3. Vaalissa on mukana viisi ehdokasta. He ovat Ville Auvinen, Heli Inkinen, Ilkka Kantola, Tapio Luoma ja Björn Vikström.

Kotimaa haastatteli kymmeniä ehdokkaiden työtovereita ja yhteistyökumppaneita. He puhuvat tässä jutussa nimettömänä. Näin saatiin selville kunkin ehdokkaan leimaavimmat ominaisuudet ja kehittämiskohteet.

Tässä jutussa esitellään kaikki ehdokkaat aakkosjärjestyksessä.

Ville Auvinen on hyväntuulinen toiminnan 
mies

Sanansaattaja-lehden päätoimittajaa ja Suomen Luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) ts. lähetysjohtajaa Ville Auvista luonnehditaan avoimeksi ja välittömäksi ihmiseksi. Hän on lämmin persoona, jonka kanssa on helppo jutella. Hän on yleensä hyväntuulinen ja positiivinen. Evankelisessa liikkeessä hän edustaa uutta, ulospäin suuntautuvaa toimintakulttuuria.

Auvinen ei ole peluri sen paremmin hyvässä kuin pahassakaan vaan hyvin suora ihminen. Hän sanoo avoimesti oman kantansa. Toisaalta hän ei jää hautomaan asioita vaan myös tarttuu sanomisiin, kyseenalaistaa ja kysyy heti, jos hänelle jää jostakin asiasta epäselvyyttä.

Auvisen suoruus saattaa myös hämmentää ihmisiä. Toiminnan miehenä hän voi keskustelussa ohittaa hitaammin lämpenevän ihmisen, joka ei samalla tavalla pysty suoraan reagointiin.

Työuransa Auvinen on tehnyt pääasiassa Sleyn suojissa. Hän on ollut lähetystyössä, oli hetken Suomen teologisen instituutin pääsihteerinä ja on muutamaan otteeseen ollut seurakuntatyössä pappina. Auvinen on työtoverina hauska ja inspiroiva. Energiaa riittää, hän on aina liikkeessä ja häneltä syntyy uusia ideoita. Hänen sanotaan keksivän ennakkoluulottomasti uusia tapoja kertoa evankeliumia. Se myös koettelee niiden hermoja, jotka haluaisivat aina tehdä kaiken kuten ennenkin.

Esimiehenä Auvinen koetaan keskustelevana, rohkeana ja luotettavana. Hän tekee työnsä huolellisesti ja jakaa vastuuta toisillekin. Maltti voisi kuitenkin olla valttia, sillä hänellä on myös tapana innostua asioista ja haalia itselleen samanaikaisesti useita vastuullisia tehtäviä. Paine ei hänestä juurikaan näy. Hänen elämänasenteensa on ilmeisesti sellainen, ettei hän helposti kuormitu.

Työn ohessa Auvisella on luottamustehtäviä. Hän istuu kirkolliskokouksessa ja kuuluu sen käsikirjavaliokuntaan. Hän on myös Turun kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan jäsen.

Luottamustoimissaan Auvisen kerrotaan osallistuvan aktiivisesti keskusteluun. Hän paneutuu käsiteltäviin asioihin huolellisesti, olivat ne sitten teologisia tai kunnallispolitiikkaa. Yleensä hänellä on aina näkemys asioista. Hän kyselee myös puoluetovereittensa näkemyksiä ja arvostaa niitä. Turussa hän on luonut hyvät suhteet toisten puolueiden valtuutettuihin, mikä puoluetoverien mukaan on helpottanut yhteistyötä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole kokeneet Auvista yhtä lämpimänä ja välittömänä. Hän vastustaa naisten pappeutta ja samaa sukupuolta olevien vihkimistä kirkossa. Naispuoliset ja teologialtaan liberaalit papit tuntevatkin vaivautuneen, välttelevän ja viileän Auvisen. Yhteisissä keskusteluissa ja toisaalta väittelytilanteissa hänen tunnustetaan kuitenkin käyttäytyvän hyvin asiallisesti. Small talk sujuu häneltä aina.

Kuka?

* Sanansaattaja-lehden päätoimittaja, Sleyn 
lähetysjohtaja (toimensijainen)

* 52 vuotta

* Perhe: puoliso ja kolme aikuista lasta

* Syntynyt Turussa, joka on myös tämänhetkinen asuinpaikka

* Koulutus: teologian tohtori Åbo Akademista

Auvisesta sanottua:

”Hän ei kuitenkaan mielestäni ole ”änkyrä” tai ”jyrä”, vaan osaa ottaa eri tavoin ajattelevat ihmiset huomioon.”

”Teologisesti Ville on luotettava luterilainen, ja armon evankeliumi kuuluu aina kirkkaana hänen puheissaan.”

”Hän on aina ajoissa.”

Heli Inkinen on oppinut vähemmistöjen ymmärtäjä

Rovasti Heli Inkinen poikkeaa kaikista muista arkkipiispakandidaateista ainakin siinä, että hän on vaalin ainoa naisehdokas. Monien arvioiden mukaan tämä on myös vaalin kannalta erittäin merkityksellistä. Koko piispakunnan tämänhetkinen miehisyys tuntuu väärältä, koska sellainen antaa kirkosta vääränlaisen kuvan.

Inkistä luonnehditaan ihmiseksi, jolla on kyky asettua kuulijansa tasolle ja asemaan. Hänessä on empaattisuutta, elämänviisautta ja sosiaalisia taitoja, mistä syystä hän kykenee kohtaamaan ihmisen aidolla tavalla.

Jos oppineisuus olisi mittari, Inkisestä kirkko saisi erittäin meritoituneen arkkipiispan. Hän on teologian tohtori, mutta suorittanut myös kirkossa ylemmän pastoraalitutkinnon sekä työnohjaajan ja työyhteisön kehittäjän koulutukset. Lisäksi hänellä on Certified Coach of Leaders and Teams -tutkinto. Kaiken tämän arvioidaan kertovan määrätietoisesta ja pitkäjännitteisestä luonteesta. Kirkko tarvitsisi suunnannäyttäjää, jolla on selkeä näkemys varsinkin johtamisesta.

Inkistä kuvataan myös liberaaliksi kontekstuaalisen teologian osaajaksi.

Inkisen työura on ollut varsin monipuolinen. Hän tuntee kirkon eri tasot hyvin, sillä hän on työskennellyt seurakunnassa lehtorina ja pappina, perehtynyt kasvatuksen kysymyksiin ja työskennellyt pitkään hiippakuntasihteerinä. Kirkolliskokouksen jäsenyys on antanut perspektiiviä kokonaiskirkon kysymyksiin. Nykyisessä työssään Inkinen on perehtynyt johtamisen tutkimiseen ja kouluttamiseen.

Heli Inkinen arvioidaan keskimääräistä kielitaitoisemmaksi. Hän puhuu äidinkielensä ohella erinomaisesti ruotsia ja saksaa, lisäksi englantia ja jonkin verran espanjaa. Hänen kokemustaan ekumeniasta ja kolmannesta maailmasta pidetään hyödyllisenä arkkipiispan tehtäviä ajatellen.

Inkisen toivotaan kehittävän esimerkiksi kykyjään toimia median kanssa. Hän ei toistaiseksi ole joutunut juuri olemaan suuren julkisuuden kohteena, eli arkkipiispana hän joutuisi opettelemaan uusia toimintatapoja.

Kehitettävää voisi olla myös Inkisen henkilökohtaisessa teologiassa sekä siinä, että hänessä ei ehkä ole sellaista hengellisen johtamisen syvyyttä, jota jotkut voisivat kaivata. Hallintohenkilönä Inkistä ei pidetä, joten arkkipiispana hän tarvitsisi ympärilleen vahvoja ja osaavia luottohenkilöitä.

Jos vähemmistöjen ja heikossa asemassa olevien ymmärtäjää toivottaisiin arkkipiispaksi ja kirkonjohtajaksi, monien vastaajien mielestä vastaus olisi Inkinen. Hänellä on omaa kokemusta naisena ja lehtorina työskentelystä kirkossa ja hänen arvioidaan siksi tietävän, mitä on turhautuminen oman kutsumuksensa ja työnäkynsä kanssa.

Vähemmistöihin alkavat kuulua myös kirkon konservatiivit. Heidän kanssaan Inkinen tulisi toimeen ja osaisi heitä kuunnella, koska hän osaa samaistua niihin, jotka kokevat syrjäytyvänsä.

Kuka?

* Åbo Akademin ekonomian laitoksen yliopisto-opettaja

* 60 vuotta

* Perhe: puoliso, aikaisemmasta avioliitosta kaksi aikuista lasta

* Syntynyt Sippolassa, asuu Turussa

* Koulutus: teologian tohtori Åbo Akademista

Inkisestä sanottua:

”Tärkein kehittämisalue on se, että hän ei ole vielä piispa.”

”Hänessä on herkkyyttä ja naisellista vetovoimaa puolisona ja isoäitinä – lisäksi sopiva ripaus karjalaisuutta.”

”Arkkipiispana hän ei olisi hierarkkinen prelaatti, vaan empaattinen ja kykenevä eläytymään toisen tilanteeseen.”

”Teologiassa hänen lempilapsensa on vapautuksen teologia.”

”Miten noin pätevä ihminen voikin olla niin piilossa?”

Ilkka Kantola on suurisydäminen ratkaisujen etsijä

Kansanedustaja Ilkka Kantola tunnetaan eduskunnassa sovittelevana, yhteistyökykyisenä ja rakentavana asiapoliitikkona. Hän pyrkii löytämään eri ihmisten näkökulmista hyviä puolia. Hän kuuntelee ja kokoaa ajatuksia kokonaisuudeksi, johon ihmiset voivat sitoutua. Kantolaa luonnehditaan kansanedustajaksi, joka hakee konfliktin sijaan ratkaisua ja on näin pystynyt nousemaan päivittäisten riitojen yläpuolelle.

Kantolan tuntevat pitävät häntä syvällisenä, älykkäänä ja kannustavana ihmisenä, jolla on vahva läsnäolon taito. Tarpeen vaatiessa hän johtaa tilanteita tarkkanäköisesti, mutta on helposti valmis antamaan tilaa muille.

Kantola ymmärtää realiteetit, mutta hänen olemisessaan ja tekemisessään on samalla vahva humaani pohjavire, joka ymmärtää ihmisten vajavaisuutta. Moni toteaa, että Kantolalla on suuri sydän.

Kantolaan luotetaan, koska hän on työntekijänä uuttera, vakaa ja johdonmukainen. Joskus kyselevältä ja harkitsevalta pohdiskelijalta kuitenkin odotettaisiin nopeampia kannanottoja.

Useampi Kantolan tunteva ihminen toteaa, että tämä ei ole päällepäsmäri. Kantolaa pidetään korostuneen vaatimattomana tarkkailijana, joka ei tuo itseään esiin. Toiselta puolen ominaisuus voi näyttäytyä värittömyytenä ja ilmiselvän karisman puutteena. Kantolalta perätään uskallusta tuoda itseään enemmän esiin. Poliitikkona hän ei ole osannut tai halunnut käyttää kyynärpäitä. Se on saattanut estää hänen nousunsa politiikan kaikkein terävimpään kärkeen.

Vaikka Kantola ei ole räväkkä hahmo, hän on saanut oman osansa kohuotsikoista. Vuonna 2005 hän jätti Turun arkkihiippakunnan piispan viran sen jälkeen, kun hän oli kertonut avioerostaan ja hänen avioliiton ulkopuolinen suhteensa oli tullut julkisuuteen.

Aivan kaikki kirkossa eivät ole unohtaneet 13 vuoden takaisia tapahtumia. Kantola itse on hänet tuntevien mukaan menneisyytensä kanssa sinut.

Arkkipiispana Ilkka Kantolan vahvuuksiksi nähtäisiin rakentava ja sovitteleva persoona, yhteiskunnallinen kokemus ja humaanit äänenpainot.

Kirkon edustaminen yhteiskunnassa vaatii verkostoitumista. Runsaat kymmenen vuotta kansanedustajana ovat luoneet Kantolalle siihen hyvät valmiudet.

Kantolaa pidetään ihmisen kokoisena ja näköisenä piispana, jolle ikä on tuonut viisautta ja malttia. Hän on ottanut arvokysymyksissä liberaalin kannan ja katsoo, että kirkko ei voi asettua poikkiteloin yhteiskunnan kanssa. Kantolan linjaa kiitetään selkeydestä.

Toisten mielestä Kantolalla ei syystä tai toisesta tunnu olevan tässä vaalissa nostetta. Toisten mielestä Kantolan valitseminen olisi kirkolta avara linjanveto, joka osoittaisi, että kirkko ei luota vain piispaputkeen, vaan arvostaa laajempaa osaamista.

Piispakunnan johtamiseen menestyksekkäästi yhtenä joukkona Kantolalla katsotaan olevan hyvät edellytykset.

Kuka?

* Kansanedustaja (sd.)

* 60 vuotta

* Perhe: puoliso, kaksi aikuista lasta edellisestä avioliitosta

* Syntynyt Rymättylässä, asuu Turussa ja Helsingissä

* Koulutus: teologian tohtori Helsingin yliopistosta

Kantolasta sanottua:

”Jos Ilkka Kantolan kanssa ei tule toimeen, on syytä katsoa peiliin.”

”Hän ei ole leimallisesti ystäväpiiri- tai kuppikuntapoliitikko.”

”Kirkolle loisi turvaa se, että arkkipiispa tuntee kaikki keskeiset yhteiskunnan vaikuttajat ja vaikuttamisen väylät.”

”Hän pitää turhaan vakan alla tietoa ja suuria ajatuksiaan, joita kahden kesken jakaa.”

Tapio Luoma on sillanrakentaja ja selkeä esiintyjä

Espoon piispaa Tapio Luomaa kuvataan innostavaksi, analyyttiseksi ja selkeäksi esiintyjäksi. Hän osaa puhua ilman papereita, ja hänen saarnoissaan on vahva, ajateltu sisältö. Hän on yhtä aikaa älyllinen ja hengellinen. Luoma osaa myös messuta ja hänellä on loistava lauluääni.

Luomasta välittyy energiaa, sanavalmiutta ja iloa. Hänellä on kyky ja halu huomata ympärillään olevat ihmiset ja luoda heihin kontakti. Hän on helposti lähestyttävä. Häntä pidetään aktiivisena sekä hyvänä verkostoitumaan. Luoman perusasenne elämään ja kirkkoon on valoisa ja toiveikas.

Lähes jokainen haastateltava käytti Tapio Luomasta sanaa sillanrakentaja. Niille, joiden mielestä kirkkoa uhkaa kahtiajakautumisen vaara, Luoma näyttäytyy yhtä aikaa riittävän liberaalina ja konservatiivina. Moni käytti myös sanaa kuuntelija. Lisäksi häntä kuvattiin sanoilla yhteistyökykyinen, ystävällinen ja myönteinen.

Asiaa läheltä seuranneiden mielestä Luoma hoiti erittäin hyvin seurakuntaliitokset Seinäjoen kirkkoherrana ollessaan. Häntä pidetään järkimiehenä, mutta myös huumorimiehenä, jonka kanssa voi puhua normaalisti.

Haastateltavien mukaan Luoma on analyyttinen ja hän perehtyy asioihin perusteellisesti. Hänellä on kyky analysoida laajoja kokonaisuuksia ja visioida tulevaa. Toisaalta kaikkien haastateltavien mielestä hän ei ole aina jaksanut täysillä perehtyä hallintokuvioihin.

Lausunnoissa korostui Luoman kyky selkeyteen ja diplomaattisuuteen. Toisaalta hän voi olla joskus liiankin diplomaattinen, oma kanta pitäisi sanoa selkeämmin. Arveltiin, että ehkä hän yrittää olla mieliksi kaikille ja olla kaikkien ystävä. Vaarana voi olla se, että hän antaa joskus muiden vaikuttaa liikaa omiin näkemyksiinsä. Tämä saattoi näkyä esimerkiksi päätöksessä, joka koski papin rankaisemista samaa sukupuolta olleen parin siunaustilanteesta.

Moni korosti sitä, että Luoma tulee hyvin toimeen eri herätysliikkeiden edustajien kanssa. Osa herätysliikeväestä on kuitenkin sitä mieltä, että puheet voisivat olla hengellisesti vieläkin ravitsevampia.

Joskus työn ja viran paineet saattavat näkyä tiettynä kireytenä, hän ei aina jaksa kohdata ihmisiä.

Luoma omaa erittäin hyvän seurakuntakokemuksen erikokoisista seurakunnista. Seinäjoki-vuosina hänestä saattoi jo nähdä, että mielessä ovat isommat ympyrät kuin yhden seurakunnan kirkkoherrana toimiminen. Häntä luonnehditaan kansan ja kirkon mieheksi, joka ymmärtää myös, että kirkossa on tasa-arvovaje.

Luoma on hyvä yhteistyökumppani, joka arvostaa maallikoita. Hänen kanssaan saa olla eri mieltä.

Kehittämiskohteena pidetään päätöksentekokykyä ja nopeuden kehittämistä oman kantansa ilmaisemiseen. Arkkipiispalle on erityisen tärkeää, että uskaltaa ottaa rohkeasti kantaa. Luoma saattaa jäädä joskus pyörittelemään asiaa, josta pitäisi osata jo sanoa oma näkemys. Tähän liittyy myös se, että joidenkin mielestä on ollut tilanteita, joissa hän olisi voinut osoittaa selvemmin johtajuutta.

Kuka?

* Espoon piispa

* 55 vuotta

* Perhe: puoliso sekä kolme aikuista lasta

* Syntynyt Kurikassa, asuu Espoossa

* Koulutus: teologian tohtori Helsingin yliopistosta

Luomasta sanottua:

”Ei kyllä tule mieleen kehittymisen varaa.”

”Oli aikoinaan innostava nuorisopappi ja teki uusia avauksia.”

”Tasapuolinen ja arvostava suhde eri heräysliikkeisiin. Vahva seurakuntatausta näkyy myönteisesti.”

”Puhuu luontevasti ilman papereita. Pappeinkokouksessa saattoi pitää puolen tunnin alustuksen ilman papereita kaikkine alaviitteineen. Pystyy puhumaan innostavasti mistä tahansa teologisesta aiheesta.”

”Henkisesti kotonaan eniten Etelä-Pohjanmaalla, ei ole oikein kotiutunut Espooseen.”

Björn Vikström
 on diplomaattinen älykkö

Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström on diplomaatin maineessa. Hän saa kehuja siitä, että hän kuuntelee kaikkia osapuolia ja pystyy asettumaan keskustelukumppanin asemaan. Lisäksi hän on herättänyt kunnioitusta tulemalla tilaisuuteen kuin tilaisuuteen paperit lukeneena ja asiaan perehtyneenä.

Vikström onnistuu luovimaan piispana haastavassa hiippakunnassa. Porvoon hiippakunta levittyy laajalle ja hajanaiselle alueelle, ja siellä elävät rinnan hyvinkin konservatiiviset ja liberaalit mielipiteet. Niiden keskellä Vikström on kyennyt johtamaan hiippakuntaa niin hyvin kuin tällaisissa olosuhteissa vain voi, moni häntä tunteva kertoi. Kahdeksan vuotta Porvoon hiippakunnan piispana ovat myös tuoneet Vikströmille sellaista johtamiskokemusta, jota hänen ansioluettelostaan on aiemmin puuttunut.

Moni pitää Vikströmiä akateemikkona, joka nauttii älyllisistä haasteista ja näkökulmia haastavista keskusteluista. Mielipiteiltään häntä luonnehditaan liberaaliksi, jopa radikaalisti liberaaliksi. Vikström on avoimesti kertonut kannattavansa sitä, että kirkossa vihittäisiin myös samaa sukupuolta olevia pareja. Teologina häntä pidetään terävänä ja analyyttisena. Hän myös muuttaa kantaansa parempien argumenttien edessä. Hän oli esimerkiksi aiemmin sitä mieltä, että kirkon pitäisi uuden avioliittolain myötä luopua vihkioikeudesta. Professori Eila Helanderin aiheesta tekemän selvityksen jälkeen hän muutti kantaansa.

Vikström on johtajana siitä poikkeuksellinen, että hänet on helppo saada kiinni. Hän on piispoista ainut, joka ilmoittaa suoran numeronsa hiippakunnan verkkosivuilla. Lisäksi hän vastaa sähköposteihin ripeästi. Valmius vastata yhteydenottoihin kuvaa laajemminkin hänen kykyään tarttua toimeen ja ottaa asia hoitaakseen. Ominaisuus herättää myös huolta siitä, miten hän aikoo käyttää aikansa arkkipiispana, kun hän joutuu jättämään asioita muiden hoidettavaksi.

Jotkut esittävät epäilyksensä, että Vikströmin ruotsinkielisyys vaikuttaisi kielteisesti osaan äänestäjistä. Syynä epäilyksille on yhteiskunnallisen ilmapiirin koventuminen, minkä pelätään heijastuvan äänestyskäyttäytymiseen. Toisaalta moni pitää Vikströmin ruotsinkielisyyttä yksiselitteisesti valttina ja kehuu hänen tuntevan hyvin myös ruotsalaisen teologisen keskustelun.

Moni näkee, että Vikström jatkaisi arkkipiispana Kari Mäkisen linjaa. Osa tarkoittaa tällä sitä, että maallistumiskehitys ja kirkon julkikuvan liberalisoituminen jatkuisivat. Toiset taas ajattelevat, että hän jatkaisi osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun samalla tavalla kuin Mäkinen on tehnyt.

Harva ajattelee, että Björn Vikström kärsisi siitä, että hänen isänsä John Vikström toimi arkkipiispana vuosina 1982–1998. Päinvastoin moni näkee hänellä olevan monia myönteisiä ominaisuuksia, joita hänen isällään oli, kuten harkitseva ja kuunteleva luonne.

Kuka?

* Porvoon hiippakunnan piispa

* 54 vuotta

* Perhe: puoliso, kolme aikuista lasta

* Syntynyt Turussa, asuu Porvoossa

* Koulutus: teologian tohtori Åbo Akademista

Vikströmistä sanottua:

”En ole koskaan kuullut hänen korottavan ääntään. Hän hillitsee aina omat tunteensa ja lähtee asiapohjalta asioissa eteenpäin.”

”Hän on valpas, pystyy reagoimaan nopeasti siihen, mitä tapahtuu yhteiskunnassa.”

”Hän kunnioittaa myös niitä, 
jotka edustavat muita näkökohtia.”

***

Kotimaan työryhmä: Antti Berg, Meri Toivanen, Mari Teinilä, Jussi Rytkönen ja Freija Özcan

Kuvat: Matteus Pentti

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.