Myrskylän kirkkovaltuutettu: ”Messuja kannattaisi markkinoida mahdollisuutena rauhoittua”

Laulaja ja laulunopettaja Eeva Lydeckenistä, 59, on tärkeää, että luottamushenkilöillä on erilaisia näkemyksiä – myös uskonasioista.

Myrskylän seurakuntaan kuuluu puolentoistatuhatta jäsentä. Lydecken on luottamushenkilönä ensimmäistä kauttaan. Häntä pyydettiin ehdokkaaksi heti, kun hän muutti Myrskylään Pakilan kylään, jokainen kylä kun havittelee kirkkovaltuustoon omaa edustajaansa.

– Ajattelin ensin, että ei ikinä. Mutta sitten ajattelin, että kyllähän tällaisessa pienessä kylässä jokainen vuorollaan saa olla luottamustehtävissä.

Vanhat konkarit ovat ottaneet noviisin hyvin mukaan valtuustotyöhön. Omasta puolestaan Lydecken on pyrkinyt olemaan positiivinen ja yhteistyökykyinen.

– Arvostan ihmisiä, jotka ovat tehneet tätä työtä pitkään ja ottaneet vastuuta asioista. He tietävät, kuinka hommat hoidetaan, ja se on ollut tuki ja turva. Uusi kun olen, kuuntelen ja kunnioitan heidän ajatuksiaan. Kyselen asioita, jotta ymmärtäisin, mistä on kyse.

”Taide, kuten musiikki ja tanssi, kuuluu henkisyyteen”

Kirkkovaltuuston lisäksi Lydecken on mukana seurakunnan musiikkitoimintaa suunnittelevassa ryhmässä. Hän on ammatiltaan laulaja ja laulunopettaja, vaikka työskentelee tällä hetkellä naapurikunnassa Askolassa Monninkylän koulussa.

– Opetan Monninkylässä pientä erityisluokkaa kolmatta vuotta. Käytän musiikkia paljon opetuksessa, se on tosi hyvä väline erityislasten kanssa.

Seurakuntatoiminta oli Lydeckenille aiemmin tuttua lähinnä muusikon näkökulmasta.

– Häät ja hautajaiset ynnä muut juhlat ovat olleet jo pitkään työmaatani, ja olen kokenut sen tärkeäksi asiaksi. On ihanaa, kun saa osallistua laulamalla ihmisten juhlahetkiin.

Lydecken ei ole muusikon urallaan törmännyt siihen, ettei jotain musiikkia saisi esittää kirkossa.

– Vanhat virret ovat hienoja, tykkään niistä paljon, mutta hyvä jos olisi monenlaista musiikkia. Jos kovasti tehdään muutoksia, tarvitaan enemmän henkilökuntaa eli lisää resursseja.

– Mielestäni taide, kuten musiikki ja tanssi, kuuluu henkisyyteen, joten miksei sitä enemmänkin voisi seurakunnissa olla.

Kirkot ovat klassisen musiikin muusikoille hyviä esiintymispaikkoja. Niissä on yleensä hyvä akustiikka ja hyvä tunnelma.

– Urkurit ovat usein hyvin ammattitaitoisia ja monipuolisia muusikoita, joten kyllä seurakunnissa valmiuksia paljon on, ja varmaan kaikki tykkäävät laulaa ja soittaa kirkossa.

Räp-messu ja ulkomuskari toivat vaihtelua seurakunnan arkeen

Monen muun seurakunnan tapaan Myrskylän seurakunnassakin on mietitty, miten saataisiin enemmän väkeä käymään seurakunnan tilaisuuksissa.

Musiikkipuolella on kokeiltu muun muassa seurakunnan osa-aikaisen pastorin, ”räppipappi” Lauri Kemppaisen pitämää rap-messua. Lydecken piti seurakunnan Talviriehassa ulkomuskarin ja lauloi yhtenä enkelinä spektaakkelimaisessa pääsiäisyön messussa, jossa väki muun muassa kiersi kirkkoa ja söi messun jälkeen yhteisen aterian.

– Kaikenlaista on yritetty. Meillä on kekseliäs nuori kirkkoherra Tuomas Antola, jolla on ollut paljon hyviä ideoita seurakunnan toimintaan ja kirkonmenoihin. Tietysti kun on pieni kunta, niin kyllä se on aika paljon se sama porukka, joka kaikissa tilaisuuksissa käy.

Monille ihmisille on tärkeää, että kirkonmenot säilyvät juuri sellaisina, kuin ne ovat aina olleet. Tässä Lydecken näkee myös hyviä mahdollisuuksia.

– Nyt on aika lailla ilmassa hiljentyminen ja rauhoittuminen. Ehkä kirkko voisi vielä paremmin markkinoida sitä. Kirkonmenoissa toistuvat samat kuviot joka kerta. Sehän on aika samanlaista kuin meditointi ja erilaiset retriitit.

”Luottamushenkilöillä on hyvä olla erilaisia näkemyksiä uskonasioista”

Myrskylän kirkkovaltuustossa on puitu viime vuosina seurakuntaliitosasiaa, mutta seurakunta haluaa pysyä itsenäisenä. Nyt keskustellaan järven rannalla sijaitsevan puukirkon kunnostamisesta.

Lydeckenillä on menossa omakin kunnostusprojekti.

– Tämä on mieheni suvun vanha maatila. Meillä on ollut pitkään haave, että päästään sitä kunnostamaan. Nyt se toteutui ja täällä sitten ollaan. Kovasti on remontoimista ja pihatyötä, mutta se on hyvää vastapainoa työlle.

Pakilan maaseutumainen kylä on erittäin toimelias. Lydecken on mukana naisporukassa, joka järjestää kylätoimikunnan kanssa muun muassa kyläjuhlia.

– Hyvin olen viihtynyt. Naisporukka on kuin sisarpiiri, ollaan paljon yhdessä. Kiva kun on tämmöistä joukkoa ympärillä, se antaa sisältöä ja turvallisuuden tunnetta.

Lydecken pitää luottamushenkilön tehtävää kirkkovaltuustossa kiinnostavana. Aiempaa selvemmin hän on nähnyt, kuinka paljon hyvää työtä seurakunta tekee vanhus- ja lapsityössä tai kuuntelijana, kun ihmisillä on vaikeaa. Hän epäilee silti pyrkimistä jatkokaudelle.

– Isossa talossa on kovasti hommia ja minulla on lapsia ja yksi lapsenlapsikin, niin että ehkä tämä minulle riittäisi. Näkee sitten, mikä tilanne on. Toivon, että kylältä löytyisi joku toinen, joka ottaisi edustajan tehtävän vastaan.

Lydecken toivoo, että seurakunnan luottamushenkilöillä olisi nykyistä laajempi ikäjakauma ja monenlaisia ajattelutapoja uskonasioistakin.

– Olisi tärkeää, että monenlaiset ihmiset pystyisivät toimimaan yhdessä.

Kuva: Jyri Ollila

Edellinen artikkeliKolumni: Olemassaolomme syvällisenä selityksenä luomiskertomus on ylittämätön
Seuraava artikkeliIlmapallot opettivat Pyhästä Hengestä kehitysvammaisten rippileirillä

Ei näytettäviä viestejä