Riita seurakuntasihteeristä koettelee Konneveden seurakuntaa

Konneveden kirkkoherra Olavi Virtanen ennakoi viettävänsä jatkossa enemmän aikaa paperitöissä. Seurakuntasihteerin valintaan on liittynyt seurakunnassa isoja ongelmia. Kuva: Konneveden seurakunta

Konneveden seurakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt kärsivät huonosta työilmapiiristä. Ongelmat kilpistyvät seurakuntasihteerin valintaan ja seurakuntasihteerin viran lakkauttamiseen sekä nuorisotyöhön. Mielipiteet ongelmien syistä ja taustoista vaihtelevat.

Toiset ovat sitä mieltä, että luottamushenkilöiden välit rakoilevat, ja toiset taas ovat valmiita puhumaan tiiviistä luottamushenkilörintamasta. Joidenkin mielestä ongelma on kirkkoherran omavaltaisuus.

Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi Konneveden kirkkovaltuuston 28.5.2015 tekemän päätöksen, jolla kirkkoherra Olavi Virtasen vaimo Riitta Virtanen oli valittu seurakuntasihteeriksi. Ansiovertailun puuttuessa asian valmistelu todettiin puutteelliseksi. Virkaa haki 21 henkilöä, joista ketään ei kutsuttu haastatteluun.

Kirkkoherra ei ryhtynyt hallinto-oikeuden päätöksen saatuaan toimiin. Seurakunnan talouspäällikkö jatkoi Riitta Virtasen työsopimusta kahteen otteeseen hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen. Riitta Virtanen toimi virkaa tekevänä seurakuntasihteerinä 28.12.2016 asti. Hän on toiminut pätkissä seurakunnan erilaisissa tiedotus- ja sihteerintehtävissä maaliskuusta 2011.

Johanna Jääskä valittiin kirkkoherranviraston toimistosihteerin tehtäviin toistaiseksi osa-aikaisena kirkkoneuvoston päätöksellä joulukuussa 2014. Joulukuun alussa 2016 kirkkoherra Olavi Virtanen allekirjoitti Jääskälle tehtävänkuvan muutoksen niin, että hänen tehtävänsä muuttui sataprosenttiseksi nuoriso-, rippikoulu-, koulu- ja varhaisnuorisotyön tehtäväksi. Jääskä opiskelee sosionomiksi ja kirkon nuorisotyönohjaajaksi.

Piispa Jari Jolkkonen antoi kirkkoherra Virtaselle kirjallisen varoituksen työtehtäviin kuuluvien velvoitteiden rikkomisesta ja laiminlyönnistä sekä toimivaltuuksiensa ylittämisestä viime viikolla eli 17. tammikuuta.

Piispan mukaan kirkkoherralla ei ollut toimivaltaa siirtää kirkkoherranvirastoon asianmukaisesti valittua osa-aikaista toimistosihteeriä nuorisotyöntekijäksi muuttamalla hänen työnkuvaansa. Muutoksen seurauksena on lisäksi syntynyt tilanne, jossa kirkkoherranviraston toimintaa ei ole piispan mukaan hoidettu asianmukaisesti.

Piispa Jolkkonen edellyttää, että kirkkoherra Virtasen on palautettava Jääskän toimenkuva vastaamaan kirkkoneuvoston päätöstä. Hänen on myös huolehdittava viipymättä kirkkoherranviraston tehtävien asianmukaisesta hoitamisesta.

"Sain piispalta pikasakot"

Kirkkoherra Olavi Virtanen kokee, että piispa antoi hänelle pikasakot liian vähin ja osin väärin tiedoin.

Johanna Jääskä on kirkkoherran mukaan kaiken aikaa tehnyt vuodesta 2012 nuorisotyötä yhä enemmän ja saanut sen hyvin käyntiin.

– Piispantarkastuksessahan kehotettiin lisäämään nuorisotyön osuutta, joten ymmärtääkseni tämä on hyvä asia, kirkkoherra Virtanen sanoo.

Kirkkoherra kertoo nähneensä yhdessä talouspäällikön kanssa Jääskän kyvyt nuorisotyössä, mutta koska ei ollut nuorisotyön virkaa, mihin hänet olisi voitu palkata, hänet palkattiin toimistosihteeri-nimikkeellä, joita töitä hän toki on myös tehnyt.

– Minä tein väärin, kun en informoinut etukäteen tästä työnjohdollisesta ja Jääskän suorittaman hengellisen työn asiasta neuvostoa. Mutta heille se ei sinänsä kuulu. He vaikuttavat budjetin kautta ja budjetissa muutos on huomioitu, kirkkoherra sanoo.

– Huono henki neuvostossa, jota olen minäkin osa, vaikuttaa siis siihen että työntekijäni saavat kärsiä, nyt esimerkiksi Riitta Virtanen ja Johanna Jääskä.

"Kirkkoherralla on vaikeuksia suhtautua asianmukaisesti"

Kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Eijakaisa Kytöjoki kertoo, että luottamushenkilöt ovat hoitaneet tehtävänsä kuten pitääkin.

– Luottamushenkilöillä ei ole tässä tunne mukana. Kyse on selvistä faktoista ja menemme lain mukaan, Kytöjoki painottaa.

Kirkkoherra Olavi Virtasella on ollut Kytöjoen mukaan vaikeuksia suhtautua asianmukaisesti hallinto-oikeuden päätökseen kumota seurakuntasihteerin valinta.

– Hallinto-oikeus kumosi 20.5.2016 päätöksellään pykälän, jolla Riitta Virtanen oli valittu tehtävään 28.5.2015. Kaksi muuta hakijaa teki päätöksestä valituksen hallinto-oikeuteen, Kytöjoki valottaa taustoja.

Kytöjoki huomauttaa hiljattain työssään aloittaneen talouspäällikön päätyneen jatkamaan Riitta Virtasen työsuhdetta kahdella kolmen kuukauden jaksolla hallinto-oikeuden päätöksestä huolimatta.

Neuvoston varapuheenjohtaja sanoo, että kirkkoneuvosto sai käsitellä asiaa vasta 29.9. kirkkoherran kanssa. Kytöjoen mukaan Olavi Virtanen pitkitti perusteettomasti vastuun ottamista hallinto-oikeuden päätöksestä.

Kirkkoneuvosto päätti äänestyksen jälkeen kokouksessaan 14.12., että seurakuntasihteerin määräaikaista työsuhdetta ei enää jatketa.

”Sota on suorastaan alkanut, siis kirkkoherran taholta”

Kirkkoherra liitti paikallisen Laukaa-Konnevesi-lehden kirkollisiin ilmoituksiin tiedotteen, joka julkaistiin viime viikon torstaina. Virtanen ilmoitti kirkkoneuvoston sitoneen toimillaan kirkkoherran paperitöihin toistaiseksi.

"Kirkkoneuvosto ei jatkanut vt. srk-sihteerin työsuhdetta, jonka aloitti 1.3.2011 ja jatkoi 12 pätkässä 28.12.2016 asti", kirkkoherra tiedotti.

"Jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset toki tulevat hoidetuksi, mutta työajan puitteissa en enää ehdi ja pysty tekemään sairas-, onnittelu-, koti- ja laitoskäyntejä. Pahoittelen palvelun radikaalia huonontumista, vaikka Konnevedellä on maan toiseksi korkein veroprosentti."

Kytöjoki ei ole hyvällä seurannut kirkkoherran tämän hetkisiä toimia.

– Sanoisinko, että kirkkoherralla on tunteet pinnassa. Sota on suorastaan alkanut. Siis kirkkoherran taholta, Kytöjoki korostaa.

Kytöjoen mukaan kirkkoherran väitteet seurakunnan toiminnan heikkenemisestä eivät pidä paikkaansa. Seurakuntasihteerin hoitamille töille löytyy tekijänsä, hän kertoo.

– Kirkkoherranvirastoa on aikaisemminkin hoidettu kahdella henkilöllä.

Kytöjoki ei pidä vakavasti otettavana, kun hänelle esittää joidenkin olevan sitä mieltä, että seurakuntasihteeriä tarvittaisiin jatkossakin Konneveden seurakunnassa.

– Tarvitseeko Konneveden seurakunta kahta sihteeriä ja yhtä talouspäällikköä? Meillä on vähän yli 2000 jäsentä seurakunnassa.

”Nuorisotyö jää ilman tekijää”

Siitä Kytöjoki ja Virtanen ovat samaa mieltä, että seurakunnan toiminta on jäseniensä kannalta hyvällä tasolla. Kytöjoki arvioi seurakunnan taloutta suhteellisen hyväksi ja Virtanen niukaksi, mutta vakaaksi.

Konnevedellä on 2 748 asukasta ja seurakunnassa 2 239 jäsentä.

Virtasen mukaan hallinto-oikeus kumosi muotoseikan vuoksi pykälän, jolla seurakuntasihteeri oli valittu tehtävään toukokuussa 2015. Kirkkoneuvoston ohjesäännön delegoimispykälää ei oltu päivitetty.

– Päivitys on vasta nyt 26.1. valtuustossa menossa hyväksyttäväksi ja siitä kapituliin, Olavi Virtanen sanoo.

Miksi kirkkoherra ei tehnyt mitään heti kuultuaan hallinto-oikeuden päätöksestä?

– Se olisi ollut talouspäällikön valmisteltava asia. Kirkkoneuvosto on talouspäällikön esimies, Olavi Virtanen vastaa.

Piispalta saamansa varoituksen jälkeen kirkkoherra Virtanen kertoo toimineensa piispan ohjeistuksen mukaisesti. Kirkkoherra kertoo olevan huolissaan nykytilanteesta ennen kaikkea seurakunnan toiminnan kannalta.

Papin työt hoitavan kirkkoherran lisäksi seurakunnassa ovat töissä diakonissa, lastenohjaaja ja talouspäällikkö. Neljän kokonaisen viran lisäksi töitä on tehnyt keikkapalkkainen kanttori, siivooja ja seurakuntamestari.

Toimistosihteerin nimikkeellä taloon tullut työntekijä toimi nuorisotyöntekijän tehtävissä viime vuonna. Näillä näkymin toimistosihteerin paikka on jatkossa virastolla – neuvoston linjauksen mukaisesti.

– Nuorisotyö jää ilman tekijää, Virtanen harmittelee.

”Tämä on suurta valtataistelua”

Konneveden seurakunnan kirkkoneuvoston jäsen Matti Rossi sanoo, että seurakunta on jakautunut nimenomaan luottamushenkilöpuolella. Luottamushenkilöiden keskuudessa tuulee lujaa eri suunnista.

– Kaikki päätökset, jotka kohdistuvat vähänkin henkilöstöön, ovat äänestyspäätöksiä. Sehän kuvaa paljon tätä tilannetta. Silloin ei ajatella seurakunnasta samalla tavalla. Tämä on suurta valtataistelua.

Rossin mukaan kitka luottamushenkilöiden välillä aiheuttaa epäloogisuutta päätöksissä. Esimerkiksi hän nostaa, kuinka aikaisemmin samat henkilöt, jotka olivat valmiita yhden työntekijän palkankorotukseen, olivat nyt säästösyistä poistamassa yhden henkilön pois vahvuudesta.

Neuvostohan ei tee lopullista päätöstä seurakuntasihteerin tarpeettomuudesta tai tarpeesta, vaan neuvoston ehdotus on kirkkovaltuuston käsiteltävänä huomenna torstaina 26.1.

Rossin mukaan valtuusto on todennäköisesti asiassa neuvoston linjoilla.

Hänen mukaansa joidenkin tahto seurakuntasihteerin tehtävien lakkauttamisen puolesta jyllää niin kovasti, että se on tuomassa tulosta.

”Yhteinen suunta löytyy taas”

Matti Rossi ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja Virpi Poikolainen ovat molemmat iloisia siitä kenttätyöstä, jota Olavi Virtanen on vuosien varrella tehnyt Konneveden seurakunnassa.

Virtanen on heidän mukaansa kansanmies. Mies, joka on siellä missä ovat seurakuntalaisetkin ja kuuntelee heitä.

Poikolainen näkisi mielellään, että Virtanen saa jatkaa työtään entiseen malliin seurakuntalaisten keskuudessa. Hän oli yllättynyt kirkkoneuvoston päätöksestä lakkauttaa seurakuntasihteerin tehtävät.

– Henkilöstön tarpeen arviointi virastossa on kesken. Asiasta ei ole käyty riittävästi keskusteluja eikä mahdollisia vaikutuksia esimerkiksi nuorisotyöhön ole arvioitu, Poikolainen muistuttaa.

Varsinainen lakkautus ei ollut pykälän esittelyssä, vaan tuli uutena ehdotuksena käsittelyn aikana neuvoston kokouksessa. Tätä ennen tarkoitus oli muuttaa virka toimeksi.

Seurakuntasihteerin palkka oli jo sisällytetty vuoden 2017 talousarvioon.

– On mielenkiintoista kuulla perustelut, Poikolainen sanoo neuvoston yllätyksestä.

Poikolaisen mukaan seurakuntasihteeri on tehnyt tärkeää työtä seurakunnassa. Työtä, joka on mahdollistanut monta asiaa. Ilman seurakuntasihteeriä moni asia muuttuu.

– Ei yksi ihminen voi revetä joka paikkaan. Tai sitten joitain asioita jää hoitamatta.

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja luottaa yhteistyön voimaan.

– Keskustelua niin sihteeriasiasta kuin toimintatavoistakin tulemme varmasti käymään jatkossa ja yhteinen suunta löytyy taas, Virpi Poikolainen sanoo.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

***

3 kommenttia

  • Sami Tammisalo sanoo:

    “Tarvitseeko Konneveden seurakunta kahta sihteeriä ja yhtä talouspäällikköä? Meillä on vähän yli 2000 jäsentä seurakunnassa.” – Järkevintä olisi ulkoistaa osa taloushallinnon töistä siten, että talouspäällikkö kykenee olemaan osa-aikaisesti talouspäällikkö ja osa-aikaisesti hoitaa virastoa. Samalla olisi hyvä kouluttaa virastotyöhön henkilö, joka voisi osa-aikaisesti tuurata esimerkiksi talouspäällikköä tämän lomien aikana.

    “Virkaa haki 21 henkilöä, joista ketään ei kutsuttu haastatteluun.” – Mikäli viran hakijoita ei ole haastateltu, on kyseessä ollut näennäinen virkahaku. Luottamushenkilöiden pitäisi tiukasti pitää kiinni hyvän hallinnon periaatteista. Hallintolaissa 434/2003 todetaan: “Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.”. Ilmeisesti nämä hallinnon oikeusperiaatteet eivät ole seurakunnassa toteutuneet asianmukaisella tavalla. Seurakunnassa tulisi tehdä vertailu, jossa viran- ja toimenhaltijamäärää tulisi verrata muihin samankokoisiin seurakuntiin ev.-lut. kirkossa. Myös kokemuksia kannattaa kysellä toisaalta, millaisia ratkaisuja muissa vastaavan kokoisissa seurakunnissa on tehty.

    “…en enää ehdi ja pysty tekemään sairas-, onnittelu-, koti- ja laitoskäyntejä” – Pienissä seurakunnissa viranhaltijan tai haltijoiden aika ei riitä kaikkeen. Tässä kysytään vapaaehtoistoiminnan rakentamisesta. Osa onnittelukäynneistä on hyvä hoitaa vapaaehtoisvoimin. Toisaalta onnittelukäyntejä voidaan muuttaa yhteisiksi syntymäpäiviksi, jotka voidaan toteuttaa yhteistyöllä. Näin säästetään viranhaltijoiden työaikaa. Edelleen syntymäpäiväsankareille voidaan lähettää onnittelukirje, jossa erikseen pyydetään ilmoittamaan vierailupyynnöistä. Niitä voivat tehdä pappi, diakoniatyöntekijä, kanttori ja esimerkiksi vapaaehtoiset. Onnittelukäynti ei tarvitse aina pappia. On paljon tapoja tehostaa työtapoja, jolloin uusia viran- tai toimenhaltijoita ei tarvitse palkata.

  • Kirkkoherroilla on niin paljon valtaa, että se romuttaa demokratian. Khra on esittelijä, pj ja toimeenpanija. Iäkkäällä ja lujatahtoisella kirkkoherralla voi olla myös voimakasta persoona-auktoriteettia muodollisen vallan jatkeena. Tämä on järjetöntä jos pyritään demokratiaan. Ikääntyminen vahvistaa yleensä vallanhalua ja vallankäyttöä. Kun aivotoiminnan vanhenemisen myötä harkintakyky vielä lipsuu, niin yhdessä suuren vallankäytön kanssa ollaan ongelmallisessa tilanteessa kuten Konnevedellä. Asiaa ei auta sekään, että luottamushenkilöporukassa voivat paikat olla joillekin henkilöille lähes itsestäänselvyyksiä, vanhusten joukon aina äänestäessä totuttuja tuttujaan srk:n elimiin. Luulen että valtaosasta paikkakunnilla srk:n luottamuselimissä on huonokuntoisempaa joukkoa kuin kunnan puolella. Kirkon pitäisi viivytyksettä korjata iänikuiset hallintosääntönsä. Tällaisenaan ne eivät toimi ja monen nuoren, koulutetun ja vikkelä-älyisen mielestä ne ovat surkuhupaisa vitsi.

  • Sami Tammisalo sanoo:

    Kirkkoherroilla on valtaa, mutta niin on luottamushenkilöilläkin. Heidän pitäisi suoraselkäisesti äänestää toisin, jos kirkkoherran esitykset eivät aja seurakunnan asiaa. Sama toisinpäin: jos luottamushenkilöt eivät aja seurakunnan asiaa, tulisi esittelijän tuoda sama tärkeä asia uudelleen päätettäväksi. Kun Veli-Jussi puhuit surkuhupaisasta vitsistä, niin yksi tällainen on esimerkiksi piispantarkastus. Kapitulien suorittamat talouden ja hallinnon tarkastukset ovat eräänlaisia höyhensarjan tarkastuksia, joissa ei välttämättä huomata seurakunnan talouden ja hallinnon vakaviakaan ongelmia. Itselläni on tästä kokemusta. Kapitulien suuntaan on turha huudella vastuunkannon perään. Vastuuta ei kanneta eikä piispantarkastuksissa huomaamatta jääneiden ongelmien olemassaoloa helposti myönnetä. Ongelmia tosin voi ilmetä myös tilintarkastuksen taholta, sillä sekään ei välttämättä tiedä, mitä sen tarkastamassa yksikössä todella tapahtuu. Vaadittavia tilintarkastuspäiviä pitäisi julkisoikeudellisissa yhteisöissä ehdottomasti lisätä ja tilintarkastajien raportointivastuuta kasvattaa. Kokonaisuudessaan tuntuu siltä, että osa seurakunnista on joutunut kärsimään leväperäisestä talouden ja hallinnon hoitamisesta, johon kukaan ei ole puuttunut. Todennäköisesti asian korjaisi ainoastaan se, että kirkossa siirryttäisiin suurempiin hallinto- ja talousyksiköihin. Tosin tämä ei välttämättä korjaa sitä tosiasiaa, että esimerkiksi rahaa saatetaan käyttää isossakin yksikössä kohtuullisen tehttomasti seurakunnan perustehtävien hoitoon. Kirkkoa vaivaa osin tunnepitoinen päätöksenteko, jossa järjenkäytöllä ei ole aina sijaa. Onneksi kaikki se mätä, mitä kirkko pitää sisällään, ei ole tullut julkisuuteen. Paljon olisi uudistettavaa ja kunnostettavaa, että kirkko voisi tulevaisuudessa keskittyä tehokkaasti perustehtäviensä hoitamiseen.