Seppo Suokunnas: ”Virsi on kirkon parhaita työkaluja, se sisältää aina sanomaa ja sielunhoitoa”

Virsirunoilija ja hymnologi, entinen virsikirjakomitean sihteeri, teologian tohtori Seppo Suokunnas on tehnyt uuden tietoteoksen virsistä.

Virsivartti – Tietoa, tunnelmaa ja sanomaa virsistä perustuu Suokunnaksen vuosina 2015–2017 Radio Deissä pitämiin ohjelmiin. Niissä hän kertoi virsikirjan virsien synnystä, tekijöistä ja sanomasta.

Suokunnaksen mielestä virrellä on edelleen seurakunnissa, messuissa ja muualla hyvä tilaisuus palvella ihmisiä, yhdistää heitä, suoda laulamisen iloa ja välittää kirkon sanomaa.

– Mielestäni yhteinen virsi on yksi kirkon parhaita työkaluja. Virsissä on aina sanomaa ja sielunhoitoa mukana. Niissä kuuluu ihmisten kokemus, kiitos, huoli, hätä tai ylistys, Suokunnas sanoo.

Tapa palkitsee

Suokunnas on pitkään puhunut virsistä paitsi radiossa, myös muualla. Hän kertoo saaneensa juontamistaan virsi-illoista palautetta, jonka mukaan virsitiedon lisääminen on avannut kuulijoille uusia näkökulmia virsiin ja tuonut niitä läheisiksi.

Virsi soi siis edelleen, mutta sen puolesta on tehtävä työtä. Suokunnas arvioi virren tulevaisuuden yhdeksi uhaksi sen, että virsien käytöstä erilaisissa seurakunnan piireissä ja tilaisuuksissa luovutaan liian helposti.

– On pidettävä kiinni tavasta ja käytettävä virsikirjaa. Se palkitsee kyllä.

Hän painottaa myös sitä, että messussa seurakunnan tulisi saada veisata myös ehtoollisen aikana, eikä koko aikaa pitäisi käyttää solistiseen musiikkiin tai kuorolle.

– Myös selkeään virren säestämiseen tulee kiinnittää huomiota.

Virrenveisuun tulevaisuuden kannalta tärkeää olisi Suokunnaksen mielestä myös käyttää virsiä kodeissa, rippikouluissa ja erilaisissa lasten tilaisuuksissa.

– Seurakuntien toivoisi aikuistyössään toteuttavan säännöllisesti virsilaulutilaisuuksia. Miksi niitä on niin vähän?

Kirja kertoo virsien taustat ja opillisen viestin

Uusi teos, Virsivartti, on vankka tietopaketti ja tukeva otos virsikirjan koko sisällöstä.

Kirjan kansien välissä Suokunnas esittelee vajaat 300 virsikirjan perusosan 632 virrestä. Lisäksi kirjassa on kerrottu viidestä virsikirjan lisävihon virrestä.

Kirjan tapa esitellä virsiä on tälle kirjallisuudenlajille tyypillinen. Yleensä Suokunnas kertoo valitsemiensa virsien sanoituksen historian, vaiheet eri virsikokoelmissa ja teologisen sisällön mainittavat piirteet noin sivulla, joidenkin virsien kohdalla laajemmin.

Vaikkapa virren 163 (Herätkää! Niin huuto kaikaa!) kohdalla saamme tietää, että vastauskonpuhdistusajan aikakautta leimasivat oppiriidat, sota, rutto ja nälkä. Niinpä ajan virsissäkin korostuvat tunnustustaistelu, ajan yleinen ahdinko sekä kuolema-, valitus- ja iankaikkisuusteemat.

Nykyvirrenveisaajan on joskus hyvä muistuttaa itseään, missä maailmassa virtemme ovat syntyneet sekä mikä niiden hengellinen ja opillinen viesti on.

Virsirunoilijat esitellään jonkinlaisessa laajuudessa ja mielenkiintoisesti jokaisen virren kohdalla. Moniko esimerkiksi tietää, että piinavirren 78 (Vieraalla maalla kaukana) kirjoittaja, irlantilainen Cecil Frances Alexander (1818–1895) kirjoitti runoja jo 9-vuotiaana tyttönä. Kaikkiaan hän kirjoitti noin 400 virttä ja laulua.

Virsien sävelmien kohdalla tyydytään tyypillisesti pariin asiaa luonnehtivaan virkkeeseen. Esimerkiksi virrestä 173 (Ilmoita, Herramme, voimasi meille) kerrotaan näin: ”Sävelmä on koraalitoisinto Kuortaneelta. Se julkaistiin 1907 kokoelmassa Uusia hengellisiä Sävelmiä II ja otettiin koraalivirsikirjaan 1943.”

Huvia ja hyötyä

Suokunnas tuntee virret hyvin ja teoksen asiantunteva jälki on sen mukaista.

Virsivartti kuuluukin siihen hymnologiaa ja teologiaa sisältävään kirjallisuudenlajiin, jota huomaa lukevansa mielenkiinnolla ja myös uusia löytöjä tehden. Virsien maailma on rikas ja niiden sisältö kertoo uskostamme – tohtisiko sanoa – kaiken.

Kansamme historiassa on ollut sellaisiakin aikoja, jolloin Raamattu oli kodeissa vielä harvinainen. Mutta virsikirja monessa savussa silti oli ja sitä luettiin. Kuinka monessa kodissa on tänä päivänä virsikirja?

Kirjan asiantunteva teksti on kirjoitettu yleistajuiseksi. Kuka tahansa virsistä kiinnostunut voi lukea tekstiä omaksi huvikseen ja hyödykseen.

Seppo Suokunnas: Virsivartti – Tietoa, tunnelmaa ja sanomaa virsistä. Aurinko Kustannus 2018. 345 sivua.

Edellinen artikkeliArvio: Pauliina Rauhalan toinen romaani perkaa kriittisesti hoitokokouksia ja etsii vimmatusti sovintoa
Seuraava artikkeliEspoon hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksiä

Ei näytettäviä viestejä