Tapani Nuutinen: "Kirkon on avauduttava enemmän maailmalle"

Tänä vuonna eläkkeelle jäävän Pielisensuun kirkkoherran Tapani Nuutisen vinkit kirkon työntekijöille ovat napakat: Vähemmän mutta kunnolla. Ihminen edellä. Ei väsytetä itseämme eikä seurakuntalaisia.

Nuutisen mukaan kirkon on jatkossa luotettava enemmän seurakuntalaisiin ja jaettava vastuuta heidän kanssaan. Työalojen eriytyneisyydestä on kuljettava kohti yhteistä työtä.

Nuutinen on myös säveltäjä ja Joensuun Gospel ry:n puheenjohtaja. Nuutisen säveltämä on esimerkiksi nuorten veisujen ikiklassikko Kirkossa (Tuli kirkkoon mies ja lapsi). Hän aikoo jatkaa musiikillisia harrastuksiaan eläkepäivilläkin. Papin hommista Nuutinen toivoo saavansa ainakin yhden välivuoden eläkkeelle jäätyään.

Kuka olet? Kuinka pitkän työrupeaman teit kirkon palveluksessa?

– Olen kirkkoherra Tapani Nuutinen Pielisensuun seurakunnasta. Jään eläkkeelle joulukuun alussa. Papiksi minut vihittiin joulukuussa 1976, joten 41 vuotta papin hommaa on kohta takana. Vuosiin tosin mahtuu muutama virkavapaus jatko-opintojen ym. vuoksi, mutta niinäkin vuosina toki hommia tein aina silloin tällöin.

– Olen ollut vt. kirkkoherrana Vehmersalmella ja virallisena apulaisena Kuopiossa Tuomiokirkkoseurakunnassa ja Puijon seurakunnassa, kun se erotettiin omakseen. Kuopiossa vierähti yli kolme vuotta. Sen jälkeen olin Suomen Lähetysseuran palveluksessa opiskelijasihteerinä ja Lähetyskirkon pappina 4,5 vuotta. Kontiolahdella työskentelin 2. kappalaisena 6,5 vuotta. Pisin työrupeama on täällä Pielisensuussa, jossa olen ollut kirkkoherrana kohta 24 vuotta. Kuopion Tuomiokapitulin asessorina työskentelin kolme vuotta kirkkoherran homman ohessa vuosina 1997–2000. Itä-Suomen läntisen teologian laitoksella ohjasin soveltavia harjoituksia viitenä vuotena.

Kerro lyhyesti itsestäsi

– Olen syntynyt Enossa Pohjois-Karjalassa. Naimisiin menin vuonna 1974 ja minulla on kolme aikuista tytärtä. Harrastan musiikkia, monenlaista liikuntaa ja kalastusta. Lauluja on tullut tehtyä noin 400 kappaletta, muun muassa Karjalaisen kansan messuun.

Minkälainen koulutus sinulla on? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämän haasteisiin?

– Olen Teologian tohtori. Joitakin erityiskursseja olen käynyt myös, kuten kirkon nykyajan haasteet ja kirkkoherrakurssin. Teologikoulutus on antanut hyvät valmiudet esimerkiksi jumalanpalveluselämään ja opetustehtäviin. Kurssit ovat antaneet valmiuksia muun muassa johtajana olemiseen. Tärkein opastaja on ollut oma osallistuminen jo nuoresta seurakunnan elämään ja kokemuksen kautta saadut valmiudet ylipäänsä.

Mikä on ollut työurasi vaikein paikka?

– Vaikeita hetkiä ovat olleet pienten lasten hautaan siunaamiset sekä esimiestehtävissä henkilöstöjohtamisen koukerot.

Mikä oli erityisen hauskaa tai mukavaa työssäsi?

– Musiikin harrastajana olen nauttinut musiikin tekemisestä yhdessä ihmisten kanssa. Hauskaa on ollut myös, kun yhdessä on innostuttu jostakin työporukan kanssa.

Millaiset muistot ovat jääneet vahvimpina mieleen?

– Aikanaan nuorisopappina ollessa nuorten innostuneisuus oli mieleenpainuvaa. Myös se jää mieleen, kun on saanut kokea hyvää yhteyttä. Jotkin hautajaiset ja yleensä kirkolliset toimitukset ovat olleet antoisia, kun on päästy puhumaan elämän tärkeistä asioista. Myös parisuhdetyö yhdessä silloisten aktiivisten avioparien kanssa on jäänyt vahvana mieleen. Mieluista on ollut myös ekumeeninen yhteistyö.

Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?

– Papin työssä saa olla ihmisten kanssa paljon, se on hyvää. Joskus työ on raskasta ja esimiehen vastuu painaa. Vaikkapa silloin, kun väki sairastuu ja täytyy alkaa etsiä sijaisia. Työn epäsäännöllisyyttä en sinänsä pidä huonona, mutta joskus työn paineissa kyllä väsyy.

Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?

– Voimaa olen saanut harrastuksista kuten lentopallosta, keilaamisesta, musiikista, kävelylenkeistä, vesillä olosta tai ystävän kansa juttelusta. Myös hartauselämä ja rukous ovat kannatelleet.

Miten kirkko on muuttunut työssäoloaikanasi?

– Työntekijöitä on hurjasti enemmän kuin aloittaessani. Verotuloja kertyi aikanaan runsaasti, nyt mennään toiseen suuntaan. Kirkosta eroaminen on lisääntynyt. Vapaa-aikaa on nykyään enemmän kuin aikaisemmin, jolloin oli kuusipäiväinen työviikko. Tosin haasteet ovat lisääntyneet ja kiirekin. Tänä päivänä on myös erimielisyyksiä kirkon sisällä enemmän kuin ennen.

Mihin suuntaan toivot kirkon ja oman työalasi kehittyvän jatkossa?

– Kirkon on avauduttava maailmalle enemmän ja panostettava ihmisten kohtaamiseen. Kirkon pitää luottaa vielä enemmän seurakuntalaisiin ja jakaa vastuuta heidän kanssaan.

– Kirkkoherran työssä on yhä tärkeämpää yhteydenpito yhteiskunnan eri tahojen kanssa. Työporukan kanssa puolestaan on etsittävä, mikä on tärkeintä ja sitten pitää tehdä yhdessä työtä tuon yhteisen työnäyn suuntaan. Työalojen eriytyneisyydestä on päästävä enemmän yhteiseen työhön. Tähän suuntaan ollaankin jo onneksi menossa.

Minkä viisauden tai elämänohjeen haluaisit jättää kirkossa työskenteleville?

– Vähemmän mutta kunnolla. Ihminen edellä. Ei väsytetä itseämme eikä seurakuntalaisia.

Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä urasi varrelta?

– Minulla on ollut onni työskennellä hyvien esimiesten kanssa, kuten kirkkoherrat Mattilan Reijo ja Kaarnan Seppo.

Mitä aiot tehdä eläkeläisenä?

– Harrastuksista olikin jo edellä puhetta. Liikunta ja musiikki seuraavat vahvasti mukana. Olen muun muassa Joensuun Gospel ry:n puheenjohtaja ja jonkun vuoden varmaan olen järjestämässä gospelfestivaaleja täällä Joensuussa. Sävellystyötä jatkan myös. Teen myös vaappuja kalastukseen ja sitäkin jatkan. Papin hommista toivon saavani ainakin välivuoden. Perhe-elämä ja ukin rooli ovat tietysti myös tärkeitä.

Kuva: Kalevi Lohiranto. Pielisensuun seurakunnassa on ollut pitkäaikaisia kirkkoherroja. Samuli Ranta (vas.) toimi virassa 1969 – 1993, minkä jälkeen tuli Tapani Nuutinen. Kuva on otettu Pielisensuun seurakunnan 100-vuotisjuhlassa vuonna 2015.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

***