Turvallisuusalan opit toimivat myös seurakunnissa – "Työpaikkakiusaamiseen on puututtava aina"

Työpaikkakiusaamiseen pitää suhtautua samoin, kuin jos joku käyttäisi fyysistä väkivaltaa, sanoo Tommi Nyström. Kuva: Matti Pirhonen

Seurakunnissa koetaan paljon työpaikkakiusaamista mitä moninaisimmista syistä. Työpaikkakiusaamiseen voidaan puuttua samoja menetelmiä soveltamalla kuin koulukiusaamiseen ja muuhun henkiseen väkivaltaan.

Henkilösuojauksen asiantuntija Tommi Nyström on kirjoittanut kirjan koulukiusaamiseen puuttumisesta. Kirjassaan Stoppi koulukiusaamiselle hän soveltaa turvallisuusalan oppeja ja käytäntöjä koulumaailmaan.

Työssään Nyström opettaa yrityksille ja yhteisöille uhkatilanteiden hallintaa, tekee turvallisuuskartoituksia ja auttaa vainoajien, väkivaltaisten läheisten, uhkailijoiden ja kiusaajien uhreikseen valitsemia ihmisiä.

– Jos koet, että sinua kiusataan työpaikalla, listaa ensin kaikki tapahtumat, joita pidät kiusaamisena. Samalla jäsennät päässäsi, mistä on kysymys, Nyström neuvoo.

Samalla on hyvä hahmottaa verkostoa: ketkä ovat mukana kiusaamisessa, ketkä ovat myötävaikuttajia ja ketkä kääntävät katseensa pois.

Seuraavaksi on syytä ottaa asia puheeksi jonkun sellaisen henkilön kanssa, johon voi luottaa. Jos sellaista ei löydy työpaikalta oman yksikön sisältä, voi kääntyä esimerkiksi työsuojeluvaltuutetun puoleen.

Lisäksi on syytä alkaa pitää päiväkirjaa tilanteista, joissa kokee olleensa kiusattu.

– Kiusaamistapauksissa faktojen selvittäminen on tärkeää, koska ihmisillä on erilaiset näkemykset tapahtumista ja myös siitä, mikä on kiusaamista, Nyström sanoo.

Työnantajan tehtävänä on estää kiusaaminen

Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan puuttumaan työpaikkakiusaamiseen: "Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi.” (28 §)

Aina ei kuitenkaan ole mahdollista kääntyä työnantajan puoleen. Työpaikalla työnantajan edustajana on esimies, esimerkiksi kirkkoherra, mutta hän voi itse olla työpaikkakiusaaja tai kuulua myötävaikuttajiin, jotka hyväksyvät kiusaamisen. Jokaisella esimiehelläkin on onneksi esimies, jonka puoleen voi kääntyä.

– Selvittelyvaiheessa on tärkeää, että kiusaaja ei saa tietää, että häntä epäillään. Muuten hän voi kostaa, Nyström kertoo.

Nyströmin kokemuksen mukaan kääntyminen työterveyshuollon puoleen voi aiheuttaa ongelmia, koska vaitiolovelvollisuudesta huolimatta kiusaaja voi arvata, ketä sen yhteydenotto koskee. Työsuojeluviranomaisten kautta työpaikkakiusaamisen selvittely onnistuu Nyströmin mielestä paremmin.

– Suuri virhe on velvoittaa kiusaaja ja kiusattu keskustelemaan asiasta keskenään. Ei kiusattu voi keskustella kiusaajan kanssa, koska keskusteleminen muuttuu kiusaamistilanteeksi, Eihän lähisuhdeväkivallan uhriakaan velvoiteta keskustelemaan pahoinpitelijänsä kanssa, Nyström sanoo.

Seurakuntatyöyhteisöissä kiusataan mitä moninaisimmista syistä

Vuonna 2011 julkaistun kirkon työolobarometrin mukaan peräti 36 prosenttia kirkon työntekijöistä oli kokenut työpaikkakiusaamista: viisi prosenttia koki sitä haastatteluhetkellä ja 31 prosenttia oli kokenut sitä joko samassa tai aiemmassa kirkon työpaikassa.

Terhi Moilanen tutki työpaikkakiusaamista seurakunnissa Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyössään, joka valmistui vuonna 2005. Siitä selvisi, että kiusaamisen syiksi riitti kiusaajille muun muassa työntekijän avioero, yksinhuoltajuus, naimattomuus, lapsettomuus, ujous, erilainen ulkomuoto tai äidinkieli, omistusasunnossa asuminen, kuuluminen eri sukupolveen kuin työtoverit ja toimiminen ammattiyhdistysliikkeessä tai siitä pois jättäytyminen.

Kateus sai jotkut kiusaamaan sellaisia, jotka olivat suosittuja muiden työntekijöiden silmissä tai menestyivät työssään. Uudet työntekijät joutuivat kiusatuiksi, kun he esittivät omia näkemyksiään ja parannusehdotuksiaan.

Jos työnantaja ei puutu työpaikkakiusaamiseen, se syyllistyy työsuojelurikokseen

Työterveyslaitoksen määrittelyn mukaan työpaikkakiusaaminen on toistuvaa, pitkään jatkuvaa ja systemaattista kielteistä kohtelua, loukkaamista, alistamista ja mitätöintiä. Kiusaamisella vaikutetaan työntekijän mahdollisuuksiin tehdä työtään sekä hänen maineeseensa ja mahdollisuuksiinsa kommunikoida muiden kanssa työyhteisössä.

Työpaikkakiusaaminen on henkistä väkivaltaa ja johtaa helposti sairastumiseen.

– Työyhteisön pitää suhtautua työpaikkakiusaamiseen samoin, kuin jos joku käyttäisi fyysistä väkivaltaa työtovereitaan kohtaan. Päivittäinen työpaikkakiusaaminen on täysin sama asia kuin jos joku työntekijä kävisi joka päivä lyömässä työkaveriaan nenään. Jos ihmistä lyödään nenään, murtuman paraneminen kestää kuusi viikkoa. Miten ihmeessä jotkin työnantajat sallivat työpaikkakiusaamisen, Nyström ihmettelee.

Jos työnantaja ei puutu työpaikkakiusaamiseen, se syyllistyy työsuojelurikokseen.

Kenellekään ei makseta palkkaa työpaikkakiusaamisesta. Siihen käytetty aika ja energia on pois työnteosta ja haittaa työnantajan määrittelemien tavoitteiden saavuttamista. Seurakunnissa on erityisesti kirkollisverotulojen pienentyessä syytä miettiä, voidaanko joidenkin työntekijöiden antaa käyttää osa työajastaan kiusaamiseen ja muiden työnteon haittaamiseen.

– Suurin ongelma on rohkeuden puute, ihan samoin kuin koulu- tai lähisuhdeväkivallan kohdalla: ei uskalleta puuttua, Nyström sanoo.

Jokainen työpaikkakiusaaja ei ole narsisti

Tommi Nyströmin mielestä kiusaajaa pidetään liian helposti narsistina, kun ei ymmärretä hänen ajatusmaailmaansa.

– Voi olla esimerkiksi opittuja toimintatapoja, joista ei päästä irti, tai sitten kiusaajalla voi olla huono impulssien hallinta, esimerkiksi kiusaaja voi ajatella vain päästävänsä höyryjä ulos.

– Ohjaavat toimenpiteet pitää suunnitella kiusaajan ongelman mukaan, esimerkiksi kokouksissa huutava esimies voidaan ohjata vaikkapa hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä ennen kokouksia, Nyström mainitsee.

Työpaikkakiusaamisen selvittely on helpompaa kuin esimerkiksi lähisuhdeväkivallan, koska työpaikkakiusaajilla on usein aiempaa kiusaamishistoriaa. Toisaalta myös työpaikkakiusatulla voi olla aiempaa kokemusta kiusattuna olemisesta.

Nyströmin mielestä koulukiusaamista selviteltäessä on tärkeää huolehtia, että kiusaaja ei menetä kasvojaan, jotta hän voi jatkaa osana kouluyhteisöä. Jos kiusaaja vain siirretään toiseen kouluun, hän todennäköisesti jatkaa kiusaamista siellä. Sama pätee työpaikkakiusaamiseen: toimenpiteet on suunniteltava niin, että kiusaaja voi jatkaa samassa työyhteisössä kiusaamisen lopetettuaan.

Työterveyslaitoksen, Työturvallisuuskeskuksen, työsuojeluhallinnon ja useiden ammattiliittojen nettisivuilta löytyy ohjeita työpaikkakiusaamiseen puuttumiseksi.

Nyström on 45-vuotias perheenisä, joka on opiskellut turvallisuusjohtamista, riskienhallintaa, uhkien torjuntaa ja johtamista Suomessa, Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Hänen yrityksensä ClearWater Oy tarjoaa turvallisuus- ja riskienhallintapalveluja yrityksille ja yksityishenkilöille.

Nyström valmentaa lapsia, nuoria ja aikuisia krav magassa, joka on Israelissa kehitetty ihmisen luontaisiin reaktioihin perustuva itsepuolustustekniikka. Hän on Suomen kravmagaliiton puheenjohtaja.

Kuva: Matti Pirhonen

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.