Työpaikkahengellisyys hämää ja herättelee

Ennen teollistumista terve ammattiylpeys oli tyypillistä ammattien harjoittajille. Kun ihminen alistettiin liukuhihnan jatkeeksi, työ ja persoona erkanivat. Työpaikkahengellisyys pyrkii palauttamaan ne takaisin yhteen, sanoo Haminan kirkkoherra Juha Tanska alla olevassa Kotimaa Pron haastattelussa.

Voiko työyhteisö olla myös hengellinen yhteisö ja mitä ihmettä tarkoittaa hengellinen työhyvinvointi? Onko luvassa amerikanhömppää vai kenties idealistista kaunopuhetta henkisyydestä? Tällaiset ennakkoluulot mielessäni lähdin lukemaan tuoretta Juha Tanskan ja kouluttaja Marjaana Kanervan toimittamaa kirjaa Työ ja henki – Avaimia henkiseen ja hengelliseen työhyvinvointiin (Kirjapaja).

Lukukokemus ei ollut negatiivinen. Toki osa ennakkoluuloistani tuntui jossain määrin pitävän paikkansa: aihetta koskeva tutkimus on amerikkalaista ja joissakin artikkeleissa oli aistittavissa ihanteellisuutta. Silti: Monipuolinen ja mielenkiintoinen lukupaketti!

Työpaikkahengellisyys (työpaikkaspiritualiteetti) on osin hämäävä mutta samaan aikaan raikkaalla tavalla räväyttävä ja herättelevä termi. Monessa kohdin kirjaa se tarkoitti hyvin yleisessä mielessä henkistä työhyvinvointia, mutta toisaalta siihen latautui erityisesti seurakuntatyöyhteisöihin liittyen myös kiinnostavia lisämerkityksiä, joiden kohtaaminen ja pohtiminen ei taatusti ole haitaksi.

Kirjassa työpaikkahengellisyyttä käsitellään sekä teoreettisesti taustoittaen että käytännöllisten esimerkkien kautta. Erityisen paljon annettavaa kirjalla on luullakseni johtavassa asemassa oleville. Työyhteisön ilmapiiri on vahvasti riippuvainen sen johtajan herkkävaistoisuudesta, itsetuntemuksesta sekä kyvystä jatkuvaan itsereflektioon. Tähän kirja johtajia monin tavoin johdattelee ja kannustaa.

Seuraavassa kirjan toinen toimittaja, Haminan seurakunnan kirkkoherra TT Juha Tanska vastaa kirjan äärellä esiin nousseisiin kysymyksiin.

1. Hengellinen työhyvinvointi näyttäytyi kirjassa hyvin pitkälti kokonaisvaltaisena yleisenä työhyvinvointina sekä eettisenä, myötätuntoisena, tasa-arvoisena, avoimena ja turvallisena työilmapiirinä. Miksi on tarpeen käyttää erityistä käsitettä hengellinen työhyvinvointi, mitä sillä tavoitellaan?

– Työpaikkahengellisyys on syvempi ilmiö kuin erillisten työhyvinvointia tukevien käytäntöjen ja toimenpiteiden summa. Työpaikkahengellisyydessä on ehkä perimmältään kyse siitä, että jollakin tavoin tunnistetaan, että todellisuuden perusta on henki eikä aine. ”Ruumis asuu sielussa eikä sielu ruumiissa.”

2. Kirjassa puhutaan toisaalta täydestä ihmisyydestä ja toisaalta pilkotusta persoonallisuudesta. Mitä hyötyä siitä mielestäsi on, jos ihmiset voivat olla työpaikalla kokonaisvaltaisia, ihmisenä kasvavia persoonia eikä ”vain töissä täällä”? Onko tällaiseen pyrkiminen realismia suomalaisessa työelämässä?

– Ennen teollistumista moneen ammattiin sisältyi parhaimmillaan suuri määrä tervettä ammattiylpeyttä. Monitaitoisten, osaamisestaan ylpeiden käsityöläisten alistaminen liukuhihnan ääressä mekaanista työvaihetta toistaviksi roboteiksi aiheutti myös sen, että ihmisen persoona ja hänen työnsä erkanivat toisistaan. Työpaikkahengellisyys pyrkii ottamaan työelämässä todesta koko ihmisyyden, pyrkii palauttamaan työn ja persoonan ohentuneen yhteyden.

3. Hengellinen työhyvinvointi on kirjan mukaan tasapainoilua riittävän henkilökohtaisen oman tilan ja vahvan yhteisöllisyyden välillä. Kummasta mielestäsi on enemmän puutetta suomalaisissa seurakunta-työyhteisöissä?

– Mielestäni pulaa on molemmista. Meissä kirkon työntekijöissä tuntuu olevan paljon omaa vaille jäämistä, ei-nähdyksi tulemista. Siitä aiheutuu korostunutta oman tilan ja näkyväksi tulemisen tarvetta. Samalla se häiritsee yhteisöllisyyttä työpaikalla. Työntekijöiden peruskoulutuksessa, mentoroinnissa ja lisäopinnoissa olisi mielestäni tarve paljon nykyistä suuremmalle työntekijän persoonan monipuolisen kasvun tukemiselle.

4. Kirjassa painotetaan, että hengellisyys (spitirualiteetti) työpaikoilla ei edellytä tietyn uskonnon omaksumista tai hyväksymistä. Mikä on se perimmäinen arvopohja, jolta työpaikkahengellisyys ponnistaa sekulaarilla tai moniuskontoisella työpaikalla?

– Moniuskontoisessa ja -kulttuurisessa työyhteisössä arvopohjaan sisältyy myötätunto ja vieraanvaraisuus erilaisia perinteitä kohtaan. Ja sen tunnistaminen, että hengellisyys on eri muodoissaan myötäsyntyinen ominaisuus ihmisessä. Toisaalta tilaa täytyy olla myös Jumalan poissaolon kokemukselle, sille kokemukselle, että hengellinen ulottuvuus tuntuu olevan jollekin käsittämätön tai vieras.

5. Yhden kirjan artikkelin mukaan 2/3 suomalaisista työntekijöistä on väsyneitä ja joka viidestoista vakavasti uupunut. Mitä annettavaa työpaikkahengellisyydellä olisi heille?

– Uupumus ei johdu aina pelkästään työstä. Parhaimmillaan työpaikkahengellisyys tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia ja elämän kokemista merkityksellisenä. Lisäksi työpaikkahengellisyys saattaa antaa kokemuksen merkityksellisestä yhteisöllisyydestä työpaikalla.

6. Kirjassa nostettiin herkullisesti esille se, miten hengelliset paradoksit (esimerkiksi heikkona olen vahva tai joka turvaa elämänsä kadottaa sen) eivät oikein avaudu työpaikkojen perinteisissä voimavaroja kartoittavissa SWOT-analyyseissä. Kuitenkin ne voivat aidosti voimaannuttaa työntekijää. Onko hengellisen työhyvinvoinnin kartoittamiseksi olemassa toimivia mittareita ja pitäisikö niitä olla?

– Työpaikkahengellisyyttä ilmiönä tulee arvioida myös kriittisesti. Hengellisyyden vaikutusta työelämässä on tutkittu sekä kyselytutkimuksilla että syvähaastatteluin.

7. Hengellisyys ja vallankäyttö kietoutuvat yhteen monin tavoin. Millaisia oivalluksia ja millaista tiedostamista tämä vaatii työyhteisön johtajalta?

– Esimiehen tulee nähdä vaivaa läpi vuosien omien varjojensa tunnistamisessa. Esimiehen tapa kokea ja elää hengellisyyttä ei saa hallita koko työyhteisöä. Hänen tulee antaa tilaa toisten kokemukselle ja oppia toisilta.

8. Mistä työyhteisön johtaja saa parhaan avun ja tuen omien varjojensa kohtaamiseen ja itsereflektioon sekä toisaalta työntekijöidensä suojeluun ja vahvistamiseen?

– Jokaiselle esimiehelle tekee mieli suositella kokenutta työnohjaajaa, mentoria tai psykoanalyytikkoa. Kasvamme ihmisinä vain suhteessa toiseen. Myös omia sameita tai keskenkasvuisia puolia on tarpeen tarkastella yhdessä luotettavan ihmisen kanssa.

9. Millä konkreettisilla tavoilla työpaikkahengellisyys voi helpottaa työntekijöiden oloa jatkuvien muutosten ja epävarmuuden keskellä?

– Eräs kunnallisella puolella toimiva johtaja totesi kirjaan tutustuttuaan: Työpaikkahengellisyys antaa rohkeutta toimia ja ottaa riskejä, sillä selusta on turvattu.

10. Miten ehkäistään se, ettei hengellisen elämän hoitamisesta tule seurakunnan työyhteisöissä yhteisöä jakava asia tai lisätaakka?

– Turvallisinta on pitäytyä koetelluissa työn maailman hyvissä käytännöissä ja hartauselämän perinteissä niin, että hartaus- tai meditaatiohetkellä on oma paikkansa työpäivän ja -viikon arjessa tai kokouksen alussa, mutta ei jollakin tavoin korostettu tai poikkeuksellinen asema. Rukous tai hartaus kuuluu osana työkulttuuria arkeen samalla tavalla kuin kahvitauko.

11. Miten hengellisyys tulisi mielestäsi näkyä työyhteisöjen viestinnässä?

– Viestimme ulospäin vain sitä, mikä on meille itsellemme totta.

12. Voiko työyhteisö ylipäätään olla hengellinen yhteisö? Miksi/ Miksi ei? Jos voi, niin millä ehdoilla?

– Aina siellä, missä ihmisiä on läsnä, on läsnä myös hengellinen ulottuvuus, sillä ihminen on myötäsyntyisesti hengellinen.

Edellinen artikkeliSuomen suosituimman musiikkitapahtuman perillisessä veisataan virsiä
Seuraava artikkeliKolme kysymystä MM-kisoista: ”Astmasta kärsiville urheilijoille tilanne on vaikea”

Ei näytettäviä viestejä