Väitös: Paavalin raamatunkäyttö oli vapautunutta

Paavalille on tärkeää osoittaa, että kristinuskossa kyse on VT:n kirjoitusten täyttymyksestä eikä epäonnistumisesta, sanoo TT Katja Kujanpää. Kuva: Esko Jämsä

Paavalin tapaa käyttää Vanhan testamentin tekstejä kutsuttaisiin nykyaikana kontekstista irrottamiseksi, toteaa Katja Kujanpää. Hän on selvittänyt tuoreessa väitöskirjassaan apostoli Paavalin Vanhan testamentin (VT) tekstien käyttöä Roomalaiskirjeessä, joka on Uuden testamentin merkittävimpiä tekstejä.

Roomalaiskirjeessä on paljon VT:n lainauksia. Miksi?

– Paavali kirjoittaa seurakunnille, joita hän ei ollut perustanut. Hän tietää olevansa Roomassakin kiistanalainen hahmo. Hän on jo ottanut yhteen muiden varhaisten kristinuskon julistajien kanssa ja hänellä on tarve esittää itsensä positiivisessa valossa esittämällä perustellusti, mitä hän julistaa, Kujanpää sanoo.

Roomalaiskirjeessä Paavali on Kujanpään mukaan kuitenkin diplomaattisempi ja varovaisempi kuin esimerkiksi hyvin poleemisessa Galatalaiskirjeessä.

Nykyisin eksegetiikassa ajatellaan, että Roomalaiskirjeen vastaanottajien enemmistö koostui kristityistä.

– Roomassa oli useita pieniä kotiseurakuntia. On mahdollista, että osa niistä oli juutalaisvoittoisia, osa pakanakristityistä koostuvia. Myös pakanataustaisille kristityille oli jo välittynyt se, että juutalaisilla pyhillä kirjoituksilla oli perustavanlaatuinen merkitys Kristus-uskolle.

Paavali elävöitti tekstiään juutalaisten pyhien tekstien lainauksilla ja korosti uskontulkintansa jatkuvuutta

Juutalaisten pyhien tekstien lainauksia Paavali käyttää Kujanpään mukaan laajasti ja monipuolisesti. Hän elävöittää niillä tekstiään, lainaa eettisiä kehotuksia ja jäsentää lainauksilla argumenttejaan.

– Paavali eli todellisuudessa, jossa juutalaiset yleensä torjuivat evankeliumin, mutta pakanakansat ottivat kirjoitukset vastaan. Hänelle on tärkeää osoittaa, että kyse on kirjoitusten täyttymyksestä eikä epäonnistumisesta.

Antiikissa arvostettiin yleisesti kaikkia pyhiä kirjoituksia.

– Jos puhuja tai kirjoittaja vetosi esi-isien pyhiin teksteihin, se oli vaikuttavaa ja vakuuttavaa.

Paavali pyrki Kujanpään mukaan myös korostamaan oman uskontulkintansa jatkuvuutta. Hänen evankeliuminsa ei ole uutta ja ihmeellistä, vaan Raamatun kirjoitusten täyttymys.

– Samalla hän haluaa osoittaa, että hänellä on auktoriteettia tulkita näitä pyhiä kirjoituksia tähän aikaan ja hetkeen.

Kujanpää toteaa Paavalin siteeranneen kirjoituksia kreikankielisen Septuagintan mukaan.

– Hepreankielisen alkutekstin käyttämisestä en ole löytänyt mitään viitteitä.

Paavali tiivisti ja muokkasi VT:n tekstejä omien tarpeidensa mukaan

Kujanpää tutki erityisesti sitä, miten Paavali VT:n lainauksia käytti. Yksi tulos on, että Paavali tiivisti ja muokkasi monia VT:n kohtia Roomalaiskirjettä tehdessään.

– Tiivistämisen ohella Paavali jättää usein pois turhia sanoja, jotta lainaus olisi ytimekkäämpi. Hän rajaa pois sellaistakin, mikä vaikuttaa lainauksen tulkintaan – jopa lainattujen virkkeiden keskeltä. Näin lainaus näyttää sopivan paremmin ja yhdenmukaisemmin siihen, mitä Paavali haluaa sanoa.

Kujanpään mukaan tämä on juuri sitä, mistä nykyisin sanottaisiin, että jokin irrotetaan kontekstistaan.

– On kuitenkin muistettava, että Paavali oli antiikin lapsi. Silloin ei ajateltu, että alkuperäinen konteksti olisi jonkinlainen itseisarvo. Tosin vertailussa antiikin moniin muihin kirjoittajiin on todettu, että Paavali muokkaa lainauksiaan varsin paljon.

Alkuperäinen asiayhteys ei ollut Paavalille kovin tärkeä

Nykyaikaisessa seurakuntatyössä Raamatun sanan uudelleen kontekstualisoiminen Paavalin tyyliin voisi Kujanpään mukaan olla hieman arveluttavaa.

– Se ei olisi täysin hyväksyttävää myöskään Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Jos opiskelija tekisi vaikkapa saarnan tausta-analyysia näin rohkean iloisesti, siitä kyllä huomautettaisiin, Kujanpää arvelee.

Paavali antaakin Roomalaiskirjeessä monille Vanhan testamentin lainauksille uusia merkityksiä.

– Tämä liittyy siihen, miten Paavalin argumentaatio ymmärrettäisiin oikein. Aiemmin on ajateltu Paavalin rakentaneen argumentaationsa niin, että alkuperäinen konteksti pitäisi tuntea, jotta hänet ymmärrettäisiin oikein. Väitöskirjassani kyseenalaistan tämän väitteen.

Kujanpään mielestä Paavali Roomalaiskirjeessä antaa yleensä kyllä tarpeeksi tulkinnallisia viitteitä siitä, mitä hän haluaa sanoa.

– Paavali ei ole sidottu alkuperäiseen asiayhteyteen. Hän voi irrottaa Vanhasta testamentista lainauksen ja käyttää sitä oman viestinsä ajamiseen, vaikka lainauksen alkuperäinen asiayhteys ei viestiä tukisikaan.

Katja Kujanpään eksegetiikan väitöskirja "Argumentation by Quotations - The Rhetorical Functions of Scriptural Quotations in Romans" tarkastettiin Helsingin yliopistossa lauantaina 13.1.2018.

Kuva: Esko Jämsä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

3 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Kutsuttaisiinko tuota nykyaikana yksinkertaisti lähteiden manipuloinniksi ja vääristelyiksi?

  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Paavali oli oman aikansa liberaaliteologi?

  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Paavali oli kyllä siinä mielessä “erilainen teologi”, että hän todetessaan “Mooseksen kirjoittaneen siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee ja joka sen täyttää on siitä elävä” muuntaen sen muotoon “sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”, koska kukaan meistä ei lakia täytä. Ei edes Mooses, joka hänkin tuli uskosta vanhurskaaksi Jumalan ansaitsemattoman armon kautta.

    Paavalin metodi ihmisen pelastuksen suhteen vaikuttaa olevan sidottu varsin tarkasti siihen, mikä on lain ja evankeliumin suhde, kuten Paavali toteaa:

    “Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.” (Room 3)