Joh. 1: 29–34

Kun olin seurakuntatyössä Heinolassa, kirkossa levisi uusi idea seurakunnasta toiseen. Kymmenen vuotta täyttäville ryhdyttiin pitämään kymppisynttäreitä. Monta kertaa yhdessä silloisten työtovereitteni kanssa järjestimme niitä. Toisinaan olimme seurakunnan tiloissa ja kutsuimme jonkun vierailijan esiintymään synttäreille. Joskus taas järjestimme juhlat yhteistyössä koulujen kanssa. Kuljetimme synttärikakut kouluun, järjestimme ohjelman ja vietimme yhdessä juhlaa. Ensimmäistä vuosikymmentä kannatti juhlia.

Tänään vietetään Heinolan seurakunnan kymmenvuotisjuhlaa. Seurakunnalle kymmenen vuotta on kovin lyhyt aika. Viime vuosina usea hiippakuntamme seurakunta on viettänyt 600-vuotisjuhliaan. Seuraavat seurakunnan synttärit ovat Juvalla kahden viikon kuluttua, kun seurakunta täyttää 575 vuotta. Näihin vuosisatoihin verrattuna kymmenen vuotta on varsin vähän. Tosin Heinolassa on tärkeä muistaa, että seurakunnan historia ulottuu täälläkin satojen vuosien taakse. Menneisyyttä on arvostettava ja juuret tunnettava. Kun nykyinen Heinolan seurakunta aloitti vuoden 2007 alusta, se rakensi toimintansa Heinolan maaseurakunnan ja Heinolan kaupunkiseurakunnassa tehdyn pitkän seurakuntatyön perinteen pohjalle. Hetken aikaa toimittiin yhdessä Heinolan seurakuntayhtymänä. Seurakuntaelämä on jatkumoa, joka ulottuu näilläkin seuduilla kauas historiaan. Tänään on syytä muistaa kiitollisuudella vuosisatojen aikana täällä tehtyä työtä, uskollisia työntekijöitä, luottamushenkilöitä, vapaaehtoisia vastuunkantajia ja sitoutuneita seurakuntalaisia. Kun heitä ja teitä tämän ajan seurakuntalaisia ajattelen, kiitollisuus täyttää sydämeni.

Vaikka historian pitkässä janassa kymmenen vuotta on lyhyt aika, kymppisynttäreitä kannattaa viettää. Se mahdollistaa arvioinnin siitä, mitä on tehty vuosikymmenessä ja mihin nyt pitäisi tarttua. Siksi korostan: Muutos ja tulevaisuus ovat mahdollisuus. Mikään aikakausi ei ole kirkolle sen parempi tai huonompi kuin toinen. Jokainen muutos sulkee joitakin ovia, mutta vastaavasti avaa joitakin uusia mahdollisuuksia. Nämä uudet mahdollisuudet on havaittava ja käytettävä hyväksi. Nyt on aika suunnata katse ja voimavarat kohti tulevaa.

Tulevaisuudenuskosta kertoo se, että tänään siunataan tässä jumalanpalveluksessa tehtäväänsä seurakunnan uusi kanttori Ursula Hynninen. Seurakunta tarvitsee osaavia, ammattitaitoisia, kirkkoon ja sen uskoon sitoutuneita työntekijöitä, jotka tahtovat lahjoillaan palvella seurakuntaa. Erityisen hyvin kanttorin virkaansiunaaminen sopii reformaation merkkivuoteen. Martti Luther piti musiikkia Jumalan parhaana lahjana. Se lohduttaa surullisia, hillitsee iloisia, antaa epätoivoisille rohkeutta, rauhoittaa riehakkaat ja tyynnyttää vihan. ”Rakastan musiikkia”, Luther kirjoitti pieneen lentolehtiseen vuonna 1530. ”Musiikki on Jumalan luomus ja lahja, ei ihmisen. Se ilahduttaa sielun ja karkottaa Perkeleen. Sen aikana väistyvät viha, ylpeys ja muut paheet. Annan musiikille ensimmäisen sijan teologian jälkeen.” Luterilaisuus tunnetaan rikkaasta virsilaulusta ja vahvasta musiikkielämästä. Siksi seurakunnissa on työntekijöinä musiikin ammattilaisia. Sinä, Ursula, saat liittyä Heinolassa palvelleiden kanttoreiden ketjuun ja osaamisellasi välittää evankeliumin sanomaa tässä seurakunnassa. Suotta ei musiikkia ole kutsuttu ”soivaksi sanaksi”, joka omalla tavallaan toteuttaa kirkon perustehtävää, evankeliumin julistamista. Tehtävään siunaaminen merkitsee, että seurakunta yhdessä rukoilee sinulle elämääsi ja viranhoitoosi Jumalan läsnäoloa, huolenpitoa ja johdatusta. Saat iloisin ja turvallisin mielen palvella Kristuksen kirkkoa Heinolan seurakunnassa.

Hyvät seurakuntalaiset. Vietämme tätä juhlapäivää ensimmäisenä sunnuntaina loppiaisen jälkeen. Evankeliumissa on yksi tärkeä yksityiskohta, joka on erityisesti syytä huomata. ”Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”

Johannes Kastaja kehottaa katsomaan Jeesusta. Ihmisellä on jatkuvasti houkutus katsoa itseensä. Silloin käy helposti niin, että itseään tuijottaessaan ahdistuu. Löydän elämästäni ja sisimmästäni sellaista, jota en toivoisi itsessäni olevan. Löydän epäjärjestyksessä olevan haavoittuneen elämän. Sisäinen kipu nousee pintaan, sumentaa elämän ilon ja tuo masennuksen. Tai itseään katsoessaan käy niin, että ihminen unohtaa muut. Minusta ja minun tarpeistani tulee kaikkein tärkein. Kukapa ei mieluusti näkisi itsensä kiiteltynä ja ihailtuna keskipisteenä. Jokainen tarvitsee hyväksyntää ja arvostusta. Mutta jos tuijotan vain itseäni, silloin ei elämässäni ole tilaa toisille.

Johannes kehottaa: Katsokaa Jeesusta, Jumalan Karitsaa. Kun nostan katseen itsestäni pois, saattaa tapahtua ihme. Elämään kajastaa toivon valonsäde. Näen Kristuksen, hänet joka kantaa minua ja ottaa pois maailman synnin, minunkin syntini ja taakkani. Vaikka haavoittuvuus ja murtuneisuus ovat edelleen totta, ne eivät hallitse koko elämää. Kun katson Kristukseen, oma minä ei ole elämäni keskipiste. Silloin näen toisen ihmisen vierelläni. Silloin näen lähimmäisen ja hänen tarpeensa.

Tänä aikana näyttää siltä että myös seurakunnissamme ja kirkossamme on vaara kääntyä sisäänpäin ja käpertyä itseensä. Monet erimielisyydet, vähenevä jäsenmäärä ja kiristyvä talous uhkaavat rampauttaa kirkon elämää. Evankeliumin ilo näyttää hukkuvan laskeviin käyriin ja masentaviin uutisiin. Siksi niin Heinolan seurakunnassa kuin koko kirkossa on tarpeen kuulla Johanneksen kehotus: Katsokaa Jeesusta, Jumalan Karitsaa. Kun katsomme Jeesukseen, inhimilliset kähinät ja huolenaiheet jäävät sivuun. Ne asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Silloin muistamme, mikä on keskeisintä seurakunnan ja kirkon työssä: Jeesus Kristus.

Tänään Heinolan seurakunnan kymppisynttäreillä Johannes Kastaja muistuttaa, kuka on syntymäpäivien päähenkilö. ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Hän on läsnä sanassaan ja sakramenteissaan seurakuntansa keskellä. Pyhässä kasteessa hän ottaa ihmisen yhteyteensä, Jumalan lapseksi ja taivaan valtakunnan perilliseksi. Pyhässä ehtoollisessa hän antaa synnit anteeksi ja lahjoittaa elämän ja autuuden. Tässäkin jumalanpalveluksessa hän on kohdattavissa ehtoollispöydässä. Voimme kiitollisin mielin yhtyä psalmintekijän sanoihin: ”Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen.” (Ps. 34:9).