Ilmestyskirja 3:1-6

Kesän aikana olen usein katsellut tien vierissä olevia pylväsjulisteita.

Mukaan mahtuu monenlaisia viestejä – Graffinteistä perinteisiin julisteisiin. Olen suorastaan jännityksen vallassa katsellut kamppailua sinivalkoisten uskonnollisten julisteiden ja niiden kumoajien välillä.

”Jeesus tulee pian, oletko valmis? – tai muita tämän kaltaisia kohti käypiä viestejä näkyy tievarsilla varsin usein. Uutta on ollut se, että uskonnollisen viestin yli on vedetty musta ylösalaisin oleva risti. On päätetty julistaa uskonnollisen viestin kumoavaa sanomaa! Kamppaillaan ja haastetaan ohikulkijaa ottamaan kantaa.

Miten nämä viestit vaikuttavat meihin tiellä kulkeviin? Toiset sivuuttavat ne ylimielisesti hymähtäen. Joku katsoo koko uskonnollisen keskustelun ja viestinnän kuuluvan yksityiselämään; ei julkisuuteen. Kuka jää pohtimaan tai liittyy mukaan mielessään tukemaan uskonnollista julistusta tälläkin tavoin?

Tämän pyhäpäivän evankeliumikertomuksen mukaan Jeesus suri ja ikävöi juuri hänelle läheisten kylien ja kaupunkien ihmisten vieraantumista Jumalasta. Näin tapahtui kaikista Jeesuksen voimateoista huolimatta. Miksi näin?

Vanhat kristityt sanoivat arvoituksellisesti: ”On vaarallista kuulla Jumalan sanaa!”

Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.

Tämä Ilmestyskirjan kehotus kantaa mukanaan kristittyjen kokemusta siitä, miten Jumalan sana toisaalta voi vapauttaa meidät syyllisyyden taakasta ja peloista. Sama sana sisältää kuitenkin ikään kuin paaduttavia aineksia niille, jotka tietoisesti hylkäävät kuulemansa hyvän sanoman.

Hengellisessä opetuksessa sellaista elämänvaihetta, jolloin ihminen havahtuu näkemään oman epäuskonsa ja vieraantumisensa Jumalasta kutsutaan – ”etsikkoajaksi”.

Etsikkoaika on vakava elämänvaihe, sillä jokaisen ihmisen on pakko ottaa kantaa silloin, kun Jumala häntä puhuttelee. Kuulee tosin väitettävän, että etsikkoaikansa hukattuaan henkilö toteaa, ettei Jumala ole koskaan häntä kutsunutkaan. Ihminen voi torjua Jumalan kutsun ja painaa kutsun hetkellä koetut asiat tiedostamattomaansa, että hän unohtaa olleensa milloinkaan Jumalan puhuttelussa.

Etsikkoaika paljastaa ihmisen oman vastuullisuuden. Kun Jumala puhuu, ihmisen

on pakko havahtua siihen, että hän on itse vastuussa omista synneistään. Hänen on myös

pakko hetkeksi havahtua siihen, että hän ei mitenkään voi itse itseään pelastaa, vaan

tarvitsee pelastuakseen itsensä ulkopuolta Pelastajan. Ihminen ei voi myötävaikuttaa pelastuksessa. Vain Herra kykenee pelastamaan.

Etsikkoaika hengellisenä käsitteenä löytyy jo Vanhassa Testamentissa. Sanonta tarkoittaa alun perin Jumalan vierailua kansansa keskuudessa.

Tavallisesti puhuttaessa etsikkoajasta viitataan yksityisten ihmisten parannuksentekoon. Henkilökohtainen parannuksen tekeminen kuuluu tietysti keskeisesti etsikkoaikaan, mutta perimmältään etsikkoaika on yhteisöllinen asia.

Kristillisen kirkon historia osoittaa, että etsikkoajat ovat olleet usein kuin paikallisia kesäsateita. Ne ovat koskettaneet joitakin seutuja tai ihmisryhmiä aivan erityisellä tavalla. Meillä Suomessakin herätysliikkeiden rajat ovat olleet jopa maantieteellisesti havaittavissa.

Tämä ei tarkoita sitä, että kristillisen uskon hyvä sanoma koskisi vain heitä jotka ovat saaneet kuulla sen elämänsä luontevissa yhteyksissä suvun tai kotikylän piirissä. Seurakunnan tehtävänä on etsiä Jumalan sanalla kaikkia ihmisiä!

Etsikkoaika on perimmältään aikaa, jolloin ihminen havahtuu kuulemaan ehkäpä tuttuakin raamatun sanaa aivan uudella tavalla. Tämä pyhän Psalmi 81 kantaa mukanaan hyvää uutista siitä, millainen Jumala meillä on!

“Kuule, kansani … Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.

Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni! …

Hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.

Etsikkoajassa ihminen kuulee Jumalan puhuttelua! Toimijana on ennen muuta Jumala itse. Hän sallii ihmisen tuntea hänen salattua olemustaan. Jumala ilmestyy hänelle johdattajana, joka antaa omastaan, ruokkii ja vuodattaa hyvyyttään! Jumala tulee todelliseksi hyvien pelastustekojensa kautta.

Etsikkoaika on lopulta Jumalan suurta armoa ja hänen lahjansa meille. Kukaan ei voi kääntyä Jumalan puoleen, ellei hän meitä kutsu ja anna voimaa kääntymykseen.

Kaikki alkaa siitä, kun Ylösnoussut Jeesus itse vierailee luonamme – niin kuin Jumala vieraili kansansa Israelin luona VT:n mukaan. Mitä tällainen kuvapuhe voisi merkitä käytännön elämässä?

Raamatun sanan mukaan Jeesus tulee meidän luoksemme sanassa ja sakramenttien välityksellä. Jokainen hetki, kun kuulemme Jumalan sanaa tai astumme Ehtoollispöytään, on etsikkoaikaa. Sillä Kristus itse tekee meidät osallisiksi pelastuksesta ja kaikista hyvistä lahjoistaan juuri sanan ja sakramenttien välityksellä. Tämä on suuri uskon salaisuus!

Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydäntänne …