Mt. 17: 24 - 27

Nykyaikana ollaan yksimielisiä siitä, että Aadolf Hitler oli mielipuoli. Hänkin oli niin fiksu, että ymmärsi kasvatuksen merkityksen. Hänen mieliteemansa oli: Antakaa minulle pojan kolme ensimmäistä ikävuotta, niin hän on lopun ikäänsä minun. Tällä väitteellä hän esitti, että lapsen kolmen ensimmäisen ikävuoden kasvatus on niin tärkeä, että sillä ratkaistaan koko myöhempi elämä. On yllättävää todeta, että nykyaikaiset kasvatustieteilijät sanovat, että siihen tarvitaan neljä ensimmäistä ikävuotta.
Näin isänpäivänä minua on voimakkaasti askarruttanut tuo väite: lapsen kehityksen kannalta ratkaisevin on neljä ensimmäistä ikävuotta. Omat lapseni ovat ohittaneet tuon tärkeimmän eli herkimmän vaiheen. Syyllisyydentunteeni vain voimistuu noita vuosia muistellessani. Lasteni huomiontaarpeen torjuin sillä, että he eivät vielä ymmärrä. Ei kannata kertoa tai selittää. Oman käyttäytymiseni esimerkin vaikutuksen turhensin samoilla verukkeilla. Kuitenkin saattaa olla, että he eivät enää myöhemmin pystykään aidosti kokemaan sitä, että he ovat myös isälle erittäin tärkeitä. Jos heillä ei ole lapsuudesta kokemusta siitä, että he ovat minulle niin tärkeitä, että jätän jonkun homman juuri heidän vuoksi tuonnemmaksi, niin isompina he eivät tule enää pyytämäänkään aikaa minulta itselleen. Lapsi mittaa oman merkityksensä vanhemmilleen sillä, miten paljon he antavat tälle aikaansa tai muuta huomiota.
Kirkon merkityksen itsellemme voimme ilmaista suostumalla maksamaan kirkollisveroa. Jeesuksen aikana kirkollisvero oli nimeltään temppelivero. Se kannettiin kaikilta 20 vuotta täyttäneiltä miehiltä. Jeesus oli kerran sanonut temppeliä katsellen: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta. (Mt. 24:2) Temppeliveron kantajilla oli tällä perusteella helppo leimata Jeesus vallitsevan temppelijärjestelmän vastustajaksi. Evankeliumeista me tiedämme, että Jeesuksella oli suorastaan tapana käydä sapatinpäivänä temppelissä. Eikä hän vastustanut veronmaksua temppelille.
Arvoisat vieraamme! Hyvät sanankuulijat! Rohkenen väittää, että vaikka me isät saammekin kiitosta ja tunnustusta isänpäivänä, tuskin meistä moni pystyy tunnustautumaan osakseen tulleen huomion arvoiseksi. Enemmän kalvaa tuntoa laiminlyönnit kuin hyvän kasvattajan ylpeyden synti. Enkä muista tavanneeni yhtään opettajaa, joka olisi pöyhistellyt omilla taidoillaan. Sensijaan tuntemani opettajat ovat uutteria ja tunnollisia puurtajia, joille oppilaan paras on todella tärkeä asia.
Kun sitten tätä taustaa vasten tarkastelee sitä tosiasiaa, nuoret kaikesta huolimatta tulevat kristilliseen opistoon, niin se ei ole aivan pieni ihme. Varmasti Pietarille oli jälleen yksi todistus Jeesuksen voimasta tapa, jolla Jeesus hankki temppeliveron, ei vain omasta vaan opetuslastenkin puolesta. Kun te vanhemmat ja kasvattajat huokailette neuvottomina omaa taitamattomuuttanne, niin älkää olko toivottomia. Evankelista Johanneksen mukaan meidän ainoa jumalallinen teko on se, että uskomme häneen, jonka Jumala on lähettänyt (Jh. 6: 29). Kun meidän taitamattomuudesta huolimatta nuoret ovat täällä, niin se on todistus meille Jeesuksen jumalallisesta voimasta. Se on todistus siitä, että Jeesus ei ole hylännyt heitä. Jeesus pitä heistä huolta. He ovat Jeesukselle tärkeitä. Jeesus rakastaa heitä enemmän kuin osaamme tai uskallamme edes toivoa.
Rohkaiskoon tuo sama tosiasia meitä opettajia kaikessa huonouden ja heikkouden tunnossakin uutterasti tekemään työtämme. Kristus on asettanut vanhurskautensa Jumalan eteen minun puolestani ja siten peittänyt minun syntini ja ottanut ne ja kantanut ne ominaan. Näin hän on vapauttanut meidät Kristuksen orjina palvelemaan lähimmäisiämme. Kristus lunasti meidät orjikseen omalla viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan. Meille kasvattajille on pieni kärsimys heikkouden ja huonouden tunnosta kärsiminen.
Apostoli Paavali kirjoittaa Korinton seurakunnalle: Te olette kalliisti ostetut, älkää olko kenenkään ihmisen orjia (1. Kor. 7:23).Haluaisin tällä sanalla rohkaista teitä opiskelijat. Eläminen sisäppilaitoksessa edellyttää tiettyjä järjestyssääntöjä opiskelurauhan turvaamiseksi. Lasten vapaus, johon Jeesus viittaa tämän päivän evankeliumissa, toteutuu täydellisesti vasta iankaikkisessa elämässä. Jeesus olisi ollut Jumalan Poikana kaikista tämän elämän säädöksistä vapaa. Mutta koska hän oli tullut täyttämään lain meidän puolestamme, niin hän täytti senkin, mikä ei koske kuninkaan poikaa. Jotta mekään emme ketään loukkaisi, sen tähden ohjeet ovat kaikkia sitovia.
Sielunvihollinen on kyllä mestari tyrkyttämään ihmisen orjuutta myös opiskelijalle eikä vain opettajalle tai vanhemmille. Tällöin on hyvä muistaa, että Kristuksen lunastustyö koskee myös sinua eikä vain kaveriasi. Lisäksi voit ottaa vapauttavana sen tosiasian, että jos sinua askarruttaa iäisyyskysymykset, niin et ole mikään poikkeuksellinen yksilö. Rohkenen väittää, että tässä oppilaitoksessa ei ole ketään opettajaa tai henkilökuntaan kuuluvaa, jolle nämä kysymykset olisivat sivuseikkoja. Tässä yhteisössä on sallittua epävarmuus ja kyseleminen. Pyrkikää hätäilemään ja kyselemään Herran edessä, niin silloin teidän vaivannäkönne ei ole turha.
Vaikka me olemme heikkoja ja vajavaisia ihmisinä, niin samalla olemme Jeesuksen opetuslapsina kuningasten kuninkaan lapsia ja iankaikkisen elämän perillisiä. Aateluus velvoittaa, sanoo vanha sananparsi. jumalan valtakunnan kansalaisuus velvoittaa meitäkin kilvoittelemaan opiskelun vaikealla työsaralla. Tämän me haluamme siksi, jotta voisimme täyttää oman paikkamme yhteiskunnassa. Paavalin opetuksen mukaan me olemme velvolliset palvelemaan kaikessa (1. Kor. 9:19). Kristuksen rakkauden tunto kutsuu meitä palvelemaan yhteiskuntaa, jotta heikkokin ihminen voisi kokea olevansa jollekin tärkeä henkilö. Silloin voimme Paavaliin yhtyen sanoa: Kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun (2. Kor. 2:14).