Matt. 9: 9–13

Seuraa minua! – konfirmaatiosaarna Vaasan kirkossa 2.7.2006

Katsoimme rippileirillä elokuvan Jeesuksesta. Näimme elokuvassa tämän päivän evankeliumitekstin kohtauksen, jossa Jeesus kutsui Matteusta. Matteus oli ammatiltaan publikaani, veronkantaja. Sen vuoksi kukaan ei pitänyt hänestä, vaan häntä vihattiin. Oli todella outoa, että Jeesus kutsui opetuslapsekseen veronkantajaa, julkisyntistä. Eikö tarjolla olisi ollut lukematon määrä ns. kunnon uskovaisia? Miten 12 opetuslasten joukkoon mahtui muiden halveksuma veronkantaja? Jeesus selitti kertomuksen lopussa toimintaansa sanomalla ”En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”

Erikoista kertomuksessa on myös se, että Matteus lähti heti seuraamaan Jeesusta. Hän ei jäänyt kyselemään, mitä Jeesuksella on hänelle annettavaa. Hän oli valmis seuraamaan Jeesusta heti. Varmasti hän kaipasi elämäänsä muutosta. Ehkä väärät teot painoivat omaatuntoa ja oli paha olla. Ihmisten vihaamalle veronkantajalle oli ihmeellistä tavata Jeesus, joka kohtasi hänet hyväksyvästi ja rakastavasti. Jeesus välitti Matteuksesta! Jeesuksen kutsu oli erikoinen, koska se ei sisältänyt vaatimuksia. Jeesus ei jäänyt odottamaan, että Matteus tulisi ensin hyväksi ihmiseksi ja lähtisi sitten Jeesuksen seuraajaksi. Ei, Jeesus ei hävennyt olla syntisen Matteuksen ystävä. Hän rakasti Matteusta samalla tavalla kuin muitakin opetuslapsiaan ja hyväksyi hänet joukkoonsa.

Jeesuksen rakkaus sai aikaan muutoksia Matteuksen ja varmasti myös hänen läheistensä elämässä. He oppivat tuntemaan paremmin Jumalan tahtoa ja noudattamaan sitä elämässään. He saivat myös kokea Jumalan voiman, joka paransi sairaita, vapautti ihmisiä synneistä ja synnytti uskoa Jeesukseen, Jumalan Poikaan. Häpeä ja huono omatunto saivat väistyä ja tilalle tuli Jeesuksen antama ilo ja rauha.

Jeesus kutsuu meitä kaikkia tänään seuraansa samalla tavalla kuin hän kutsui veronkantaja Matteusta. Hän on kutsunut meidät ensimmäistä kertaa jo kasteessa ja hän tahtoo uudistaa tänään kutsunsa. Martti Lutherin mukaan Jumalalla on vain yhden päivän ikäisiä lapsia. Sen vuoksi me saamme joka päivä vastata Jeesuksen kutsuun myöntävästi.

Me voimme olla yhtä rohkeita kuin Matteus ja vastata Jumalalle kyllä, puntaroimatta pelokkaasti, mitä vastaus voi tuoda mukanaan. Aina kun vastaamme Jumalalle kyllä, harteiltamme putoaa raskaita taakkoja. On niin hienoa tietää, ettei tarvitse selvitä elämästä yksin. Sen sijaan voi rukouksessa jättää kaikkivaltiaalle Jumalalle kaikki ongelmat ja pyytää hänen apuaan ja johdatustaan. Hänelle mikään asia ei ole liian vähäpätöinen eikä mikään asia ole liian suuri tai vaikea. Hän on kiinnostunut meistä ja meidän elämästämme. Jumalamme kutsuu meistä jokaista siinä elämäntilanteessa, jossa elämme. Hän tuntee ongelmamme, ilonaiheemme, ajatuksemme ja sydämemme. Hän toivoo, että aukaisemme hänelle sydämemme ja otamme vastaan hänen rakkautensa.

Voi sanoa, että on olemassa kahdenlaista rakkautta. Rakkaus, joka yrittää muuttaa ihmisen siksi, jollainen tämän pitäisi olla, ei saa mitään muutoksia aikaan. Sen sijaan rakkaus, joka hyväksyy ihmisen sellaisena kuin tämä on, voi muuttaa ihmisen siksi, mikä hänen pitäisi olla. Jumalan rakkaus on juuri tällaista. Jumalan rakkaus ei aseta meille ehtoja. Se ei pane kynnyksiä eteesi, vaan se syleilee, tuhlaa, valloittaa sinut ja ottaa sinut omakseen. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin olla avoin ja antaa rakkauden tulvia sisimpääsi. Jumala on kuin tuhlaajapojan Isä, joka ottaa meidät avosylin vastaan, vaikka olemme olleet hänelle tottelemattomia. Meistä jokainen on Jumalalle todella tärkeä ja rakas. Hän antaa anteeksi virheemme ja saamme jatkaa matkaa puhtain sydämin. Meidän ei tarvitse myöskään pelätä sitä, että Jeesus pakottaisi seuraajansa johonkin itselle sopimattomaan muottiin. Ei, Jeesuksen seurassa saamme tulla sellaisiksi, joksi Jumala on meidät luonut ja tarkoittanut. Jeesuksen rakkaus voi muuttaa sinua niin, että uskallat olla enemmän oma itsesi. Silloin voit ottaa todesta Psalmin 139 sanan: Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä.

Rippileirillämme saimme kokea Jumalan läsnäoloa ja rakkautta, joka vaikutti meidän elämään ja ehkä muuttikin meitä. Saimme nähdä, että Jumala toimii vieläkin hyvin samalla tavalla kuin Jeesuksen elinaikana. Hän on elävä Jumala ja hänen tekonsa ovat paljon mahtavampia ja ihmeellisempiä kuin osaamme ajatellakaan. Saimme leirillä ihmeellisiä rukousvastauksia. Ihmisiä parantui erilaisista vaivoista, kun rukoilimme heidän puolestaan. Leirillämme oli rakkauden ilmapiiri, jossa oli hyvä olla. Uskon, että sekin oli Jumalan työtä. Kaikkein ihmeellisintä oli se, että monet meistä saivat kasvaa uskossa Jeesukseen leirin aikana. Jotkut halusivat ensimmäisen kerran elämässään sanoa kyllä Jeesuksen kutsulle. Toiset kokivat, että saivat vastata Jeesuksen kutsuun myöntävästi taas kerran.

Onneksi Jeesus ei jäänyt Österiin eikä hän jää tänne Vaasan kirkkoonkaan. Kastekäskyssä hän lupaa olla kanssamme joka päivä. Meidän on hyvä tietoisesti antaa tilaa Jeesukselle toimia elämässämme. Meidän ei kannata laittaa Jeesusta peräkonttiin niin kuin eräässä leirimme sketsissä tehtiin huonoin seurauksin. Auto ajoi ojaan ja sitten syytettiin Jeesusta siitä, ettei Jeesus auttanut. Jeesukselle kannattaa antaa oman elämän autossa kuskin paikka. Silloin kun Jeesus on elämässämme ohjaajana, meidän on turvallista elää ja hyvä tehdä matkaa kohti iankaikkista päämäärää. Matteuksen evankeliumissa meille sanotaan: Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.