Joh. 8:1-11

Tämän päivän evankeliumi opettaa meille mitä on tekopyhyys ja mitä on oikea armahtaminen.

Nykyaikana kirkossa käsitetään sekä tekopyhyys että armahtaminen väärin.

Meitä apostoliseen opetukseen pitäytyviä syytetään tekopyhiksi.

Naispappeutta ja homoseksuaalisuutta koskevassa keskustelussa meitä syytetään tekopyhiksi. Syytös on väärä. Me Emme ole tekopyhiä.

Me tiedämme omat syntimme hyvin. Me tunnustamme olevamme syntisiä ja kukaan meistä ei ajattele, eikä opeta, että me olisimme parempia ihmisiä.

Se on sanahelinää, kun meitä syytetään tekopyhyydestä ja meille yritetään pukea fariseusten viittaa.
Se ei ole meidän viittamme.

Tämän päivän evankeliumissa tulee sen sijaan esille mitä on tekopyhyys.

Kirjanoppineet ja fariseukset raahasivat Jeesuksen eteen naisen, joka oli otettu kiinni aviorikoksesta eli huoraamisesta.

Tekopyhyys alkaa jo tästä. Missä mies oli? Miksi vain nainen oli tuotu? Oikeamieliset olisivat ottaneet kiinni sekä miehen että naisen. Oliko mies pistänyt sen verran lujasti vastaan, että oli päässyt karkuun vai oliko hänet päästetty hyväveli-systeemin nimissä karkuun?
Raamattu ei kerro, mutta se on selvää, että tekopyhästi fariseukset ja kirjanoppineet toimivat jo tässä, kun toivat vain naisen Jeesuksen eteen.

Loppullisesti heidän tekopyhyytensä paljastui hetken kuluttua, kun heistä kukaan ei heittänytkään kiveä. He olivat syyttäneet ja tuominneet naisen ja olivat olleet valmiit kivittämään naisen. Jeesuksen viisaat sanat pysäyttivät heidät kuitenkin.

Nämä fariseukset olivat julmia ja petollisia, mutta tyhmiä he eivät olleet. Jeesuksen viisaat sanat pysäyttivät heidät: “Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”.

Siihen hetkeen asti fariseukset ja kirjanoppineet olivat olleet luulleet olevansa lain tuomareita, nyt he tajusivatkin itse olevansa lain alla ja syytettyjen joukossa.

Mooseksen laki määräsi huorintekijät kivitettäviksi. Nainen oli tehnyt huorin ja lain mukaan oli oikein kivittää hänet. Mooseksen laki totesi myös monet muut asiat synneiksi ja kuten Jeesus opetti vuorisaarnassaan, että ei tarvittu varsinaista tekoa, vaan synti on jo ajatus ja himo, niin fariseukset ja kirjanoppineet viisaina miehinä ymmärsivät ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, että he olivat tekopyhiä ja myös he olivat itse syntisiä ja tuomittuja, eivätkä tuomareita.

He menivät pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti.

Sitä on tekopyhyys, että tuomitsee syntisen, vaikka on itse syntinen.

Se, ei ole tekopyhyyttä, että varoittaa tai opettaa toista synnistä. Nykyään ollaan niin kovin herkkänahkaisia, että tuskin koskaan pääsee keskustelun alkuun, kun jo parahdetaan, että älä tuomitse. Me emme saa tuomita, mutta – paremmin me saisimme varoittaa itseämme, toisiamme ja ulkopuolisia synneistä.

Jeesus käskee meitä itseämme pysymään erossa synnistä ja myös varoittamaan ja moittimaankin muita synninteosta.

Tuomion Jeesus pitää itsellään. Ainoa tuomari on Jeesus.

Miksi Jeesus oli hiljaa ja miksi Jeesus piirsi hiekkaan? Sitä en tiedä miksi Jeesus piirsi hiekkaan, mutta Jeesus oli hiljaa, koska hänestä yritettiin tehdä pelinappula. Fariseukset ja lainoppineet olivat tehneet naisesta jo pelinappulan. He toivat aviorikoksen tehneen naisen Jeesuksen eteen, koska ihmisen oveluudella virittävät Jeesukselle ansaa. He olivat mielessään miettineet Jeesuksella oli kaksi vaihtoehtoa: joko päästää nainen tai tuomita hänet kivitettäväksi. Jos Jeesus olisi päästänyt naisen, Hän olisi hyväksynyt synnin ja rikkonut Mooseksen lakia vastaan. Jos Jeesus olisi tuominnut hänet kivitettäväksi, miten Hän olisi sitten enää eronnut fariseuksista ja kirjanoppineista, Jeesuksen opetus olisi tehty tyhjäksi ja lisäksi Hän olisi suututtanut miehittäjäroomalaiset. Tällaista ansaa fariseukset ja lainoppineet virittelivät Jeesukselle.

Jeesus oli hiljaa. Hän oli hiljaa, koska Hän ei suostunut ihmisten pelinappulaksi. Hänelle ihmisten oveluus oli typeryyttä, lapsellista keppostelua ja Hän antoi jumalallisen tuomionsa: “Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”.

Mitä se on suomeksi? Nainen on syntinen, mutta niin ovat lainoppineet ja fariseuksetkin. Te olette kaikki syntisiä. Älkää ihmiset ottako Jumalan tehtäviä. Tuomarin tehtävä ei kuulu syntiselle.

Kirjanoppineet ja lainopettajat kuulivat tämän Jumalan Sanan ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi ja he menivät pois. Jeesukselle virittetty ansa ei toiminut tälläkään kertaa ja fariseukset ja lainopettajat eivät enempää sillä kertaa yrittäneet tehdä Jeesuksesta pelinappulaa.

Pelinpito oli ohi.

Nyt kun ihmisten pitämä pelinpito päättyi, eikä Jumalaa enää yritetty vetää niihin mukaan, Jeesus alkoi puhua.

Jumala ei lähde mukaan meidän temppuiluihimme, mutta kun seisomme Hänen edessään, saamme kuulla Hänen äänensä ja Hän lähestyy meitä.

Jeesus puhutteli naista: “Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Nainen vastasi: “Herra, ei kukaan”. Niin Jeesus sanoi hänelle: “En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”.

Jeesus armahti naisen.

Jeesus armahtaa syntisen.

On tärkeää ymmärtää armahdus oikein. Tänä päivänä se ymmärretään väärin, varsinkin kirkon homoseksuaaleja koskevassa keskustelussa.

Ylimalkaisesti todetaan, että Jeesuskin rakasti ja armahti ja antoi armon, että siksi pitää hyväksyä homoseksuaalisuus. Ei näin. Se on taas sitä sanahelinää, jolla ei ole mitään tekemistä Raamatun tai kristinuskon kanssa.

Jeesus armahtaa syntisen. Jumala ei hyväksy syntiä.
Jeesus ei hyväksynyt naisen syntiä, mutta armahti hänet.

Ensin Jeesus oli näyttänyt fariseuksille ja kirjanoppineille, että Jeesus on tuomari, eivät lainopettajat ja fariseukset. Nyt nainen oli tuomiolla Jeesuksen edessä ja Jeesus armahti hänet.

Nainen oli tehnyt synnin ja oli ansainnut siitä rangaistuksen. Siitä ei kukaan ole eri mieltä, ei edes nainen.

Jeesus antoi synnin anteeksi ja perään sanoi: mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.

Näin Jeesus tekee meillekin. Kun me tunnustamme syntimme, me saamme ne anteeksi Hänen ristintyönsä tähden. Jeesus sanoo meille, että Hän ei meitä tuomitse ja mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.

Armahtaminen ei ole sitä, että uskotellaan, että jokin asia ei ole synti.

Armahtaminen on sitä, että Jumala antaa anteeksi meidän pahat tekomme – syntimme Jeesuksen tähden.

Jeesuksen nimessä ja veressä saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi. Amen.