Mark. 16:14-20

Helatorstai taitaa olla juhlapyhä, jonka merkitystä pohdimme muita vähemmän. Oletko muuten huomannut, että helatorstai on esillä jokaisessa messussa ja vieläpä kahdesti?

Yhteisessä uskontunnustuksessa sanomme, että Jeesus Kristus astui ylös taivaaseen ja istuu Isän oikealla puolella. Siitähän on kyse helatorstaina. Ehtoollisrukouksessa puolestaan muistelemme Jeesuksen pelastavia tekoja vaihe vaiheelta. Niistä viimeistä edellinen on taivaaseen astuminen. Aivan viimeinen on hänen paluunsa kirkkaudessa – sitä Galilean miehet jäivät odottamaan, ja niin odotamme mekin.

Helatorstaina päättyi se, mikä alkoi ensimmäisenä jouluna. Marian poika syntyi ihmiseksi ja eli ihmisen elämää – 30 vuotta myöhemmin hän palasi takaisin Isänsä luo taivaaseen. Tuolla välin hänen erityislaatunsa tuli hetkittäin esiin. Se välähti näkyviin jo Betlehemin kedolla, kun enkelit ja taivaallinen sotajoukko juhlistivat Jeesuksen syntymää. Kaksi enkeliä oli paikalla silloinkin, kun Galilean miehet ja naiset katselivat luotaan taivaaseen etääntyvää Jeesusta.

Helatorstain sanoma on siten ilmeinen: Jeesus Kristus ei ollut silloin eikä ole tänään kuka tahansa. Murrettuaan kuoleman ja pahan vallan Jumalan Poika saattoi palata taivaalliseen kotiinsa. Tehtävä oli suoritettu. Juuri nyt hän istuu Isän oikealla puolella ja käyttää Kaikkivaltiaan valtaa. Hän rukoilee joka hetki puolestamme. Tällainen Vapahtaja meillä on.

Eroon Jeesuksesta

Sitä mietin, oliko Jeesuksen lähtö ja katoaminen taivaalle opetuslapsille rankka kokemus? He olivat juuri ja juuri selvinneet Mestarinsa kuolemasta. Ilman Jeesuksen ilmestymisiä he eivät olisi uskoneet hänen ylösnousemukseensa. Epäusko kuitenkin muuttui uskoksi ja näkemiseksi. Kun nyt Jeesus toistamiseen lähti heidän luotaan ja tällä kertaa pysyvästi, sen täytyi johtaa oppilaat jonkinlaiseen epävarmuuteen.

Tätä vasten on oikeastaan yllättävää, että ensimmäisten kristittyjen keskuudessa virisi jälleennäkemisen toivo. He uskoivat siihen, että Jeesus eli Isän luona taivaassa. Tuon Galileassa syntyneen toivon vuoksi sanoa, että Herramme elää ja että mekin odotamme hänen paluutaan kirkkaudessa. Enkelin sanat: ”Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin” ovat totta myös meille. Ne avaavat näyn tulevaisuuteen.

Paluun odotusta on kestänyt lähes kaksi vuosituhatta. Se on pitkä aika. Se on pitkä aika kirkolle, jonka tehtävä on viedä eteenpäin sanomaa ylösnousemuksesta. Se on pitkä aika kirkolle, jonka johtaja istuu taivaassa Isän oikealla puolella. Miten kristityt ovat jaksaneet tähän asti?

Miten etäinen kirkon Herra on läsnä?

Hyvin pian Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen kristityt alkoivat puhua Herrastaan aivan päinvastoin kuin olettaisi, nimittäin läsnä olevana Vapahtajana. He veivät eteenpäin sanomaa ylösnousemuksesta ja samalla tunsivat Jeesuksen olevan kanssaan. Mielessä oli Jeesuksen lupaus: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis… Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun asti.”

Jos lupaus on totta, niin miten Jeesus on ollut 2000 vuoden ajan läsnä seuraajiensa keskuudessa? – Nuo 40 päivää pääsiäisestä helatorstaihin loivat perustan ensimmäisten kristittyjen uskolle ja toivolle. He jatkoivat yhteisiä kokoontumisia ja viettivät niissä ehtoollista. Esikuvana olivat kiirastorstai ja Jeesuksen käsky viettää ehtoollista, samoin Jeesuksen ilmestymiset oppilaille ylösnousemuksen jälkeen. Ne tapahtuivat juuri silloin, kun oppilaat aterioivat yhdessä. Ehtoollinen sai näin erityisen merkityksen. Siitä tuli Jeesuksen läsnäolon merkki. Herramme on läsnä leivässä ja viinissä. Kun nautimme leivän ja viinin, syömme ja juomme Kristuksen. Hän tulee elämäämme.

Helatorstain evankeliumissa on mainittu kaksi muutakin Jeesuksen läsnäolon muotoa. Nekin perustuvat Jeesuksen käskyyn: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.”

Sanoma Jeesuksesta ja hänen teoistaan tuo hänet evankeliumin kuulijoiden ulottuville. Siellä missä kerrotaan Jeesuksesta ja hänen teoistaan, hän on itse läsnä.

Sama läsnäolon lupaus koskee kastetta Kristukseen. Se ei ole mikä tahansa uskonnollinen toimitus. Ensimmäisille kristityille kaste oli aivan uudenlaisen elämänvaiheen alku: osallisuus Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, pysyvä yhteys häneen. Kasteen ja uskon kautta Jeesus Kristus ottaa meidätkin omikseen. Tämä yhteys kantaa tämän maailmanajan loppuun asti, jopa kauemmas, yli kuoleman.

Näin kristillinen kirkko on uskonut ja elänyt kahden vuosituhannen ajan. Vaikka Jeesus on Isän luona, hän on myös salatulla tavalla – kasteen, ehtoollisen ja Jumalan sanan lupausten kautta – läsnä seuraajissaan. Hän rukoilee joka hetki heidän puolestaan. Tämän läsnäolon varassa on kristityn koko elämä.

Tehtävä ja lupaus

Historiansa ajan kirkko on siis luottanut läsnäolon lupaukseen. Sen innoittamina opetuslapset lähtivät sitten matkaan ja ”saarnasivat kaikkialla”, kuten Markus kertoo. Tämä tehtävä on nyt osoitettu teille Liisa ja Helena. Teidät lähetään matkaan apostolien tapaan. Kappalaisina saatte lisää vastuuta ja tehtävänne muuttuvat. Olette silti ennen muuta evankeliumin julistajia ja sakramenttien hoitajia. Tehtävänne on luoda edellytykset sille, että Kristus voi tulla seurakuntalaisten sydämiin.

Kuinka tehtävässä voi onnistua? Kun Markus oli ensin todennut, että ”opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla”, hän jatkoi yksinkertaisesti todeten: ”Herra toimi heidän kanssaan”. Niin on teidänkin kohdallanne. Herra toimii teidän kanssanne. Hoitakaa siis rohkeasti teille uskottuja virkoja. Kristus herättää uskon ja vahvistaa sitä teidän kauttanne. Koska hän toimii kanssanne, moni Seinäjoen asukas voi nähdä Kristuksen ja tunnistaa hänen armollisen katseensa. Siitä syntyy se toivo, jonka varassa Kristuksen seuraajat jaksavat odottaa Herran paluuta. Aamen.