Luuk. 2

Jouluaatto 24.12.2011

Kun on tullut näin kamalan vanhaksi kuin minä,
niin on jo lupa muistella vanhoja asioita.
Jouluja on takana jo aika monta kymmentä. Jokainen erilainen.

Kun asuin isän ja äidin kanssa, meillä oli tapana käydä jouluna aattohartaudessa – niin kuin mekin olemme tänään aattohartaudessa.
Se oli suunnilleen samaan aikaankin tässä iltapäivällä.
Matkaa sinne Tammisalon kappeliin oli vain vajaa kilometri.

Muistan, kun olin sellainen 10-vuotias.
Odotin kamalasti aattoiltaa, ja varsinkin niitä joululahjoja.
Ehdotin äidille, että eikö mitenkään voitaisi jakaa lahjoja jo ENNEN aattohartautta. En millään jaksanut odottaa iltaa.

Ja olin aika ihmeissäni, kun äiti SUOSTUI.
Hän sanoikin, että ”no annetaan Petrille yksi lahja jo ennen aattohartautta, kun se ei malta odottaa”. Ja niin minä sain yhden lahjan jo ennen hartautta.

Toisaalta se oli ihan mukavaa, mutta jälkikäteen harmitti.
”Miksi en sittenkään odottanut iltaan saakka?
Miksi olin niin ahne, että halusin lahjan jo etukäteen?
Nyt se lahja jäi sitten saamatta illalla.”

Oikeastaan vielä enemmän harmitti se, että olin rikkonut joulutapoja.
Asiat eivät tapahtuneetkaan niin kuin aina ennen ja sen jälkeen.
Oma itsekkyyteni oli särkenyt hyvän järjestyksen.
Olisi ollut parempi odottaa.

Silloin opin kaksi tärkeää läksyä: On opittava odottamaan hyvää.
Ja: Elämässä on olemassa hyviä tapoja, joita ei pidä rikkoa.

Myöhemmin olen liittänyt tuon tapahtuman myös laajempaan yhteyteen.
Paljon enemmän kuin minä olivat ihmiset odottaneet Messiaan syntymää.
Sitäkin piti malttaa odottaa.

Sillä Jumalalla on kaikille asioille oikea aikataulu.
Ja asioiden pitäisi tapahtua Jumalan hyvässä järjestyksessä.
Jos ihminen tekee oman tahtonsa mukaan, asiat menevät mönkään.

No, vuosikymmenten aikana minulla on ollut hyvin monenlaisia jouluja.
Yhden joulun olin armeijassa vartiossa, kun muut ihmiset jakoivat kodeissaan lahjoja.
Kerran vietin joulua aikalailla yksin.
Muutaman kerran olemme olleet niin kipeitä, ettei edes lahjoja ole saatu aattona jaettua.
Noin 20 joulua olen ollut töissä seurakunnassa, niin kuin tänäänkin ja huomenna – vaikka ei se niin kovin työltä tunnu – näin jouluna.
Joskus on ollut enemmän rahaa ja joskus vähemmän.
Kerran kannettiin huolta parin viikon ikäisesti pojastamme, joka oli jouluna teho-osastolla 80 kilometrin päässä.

Ja sitten on ollut paljon niitä tavallisia jouluja, jolloin kaikki on tehty tutun järjestyksen mukaan: joulurauhan julistus, joulupuuro, aattohartaus, jouluateria, joululauluja, lahjojen jako ja leppoisaa yhdessäoloa kuusen juurella. Ja sitten aamulla joulukirkkoon.

Vaikka elämäntilanteet ja olosuhteet ovat olleet erilaisia, yksi on ollut varmaa:
AINA SE JOULU ON KUITENKIN TULLUT.

Joskus jouluvalmistelut ovat jääneet ihan viime tinkaan.
Lahjoja on pakattu vielä aattohartauden jälkeenkin.
Mutta aina se joulu on tullut.

Jumala on antanut voimia varsinkin äidille, joka kantaa usein suurimman vastuun joulun onnistumisesta.
Ja varojakin on Luoja antanut niin, ettei kuusenalus koskaan ole ollut
lähimainkaan tyhjä.
– Siitä saa olla kiitollisella mielellä.

Mutta tärkeintä on se, että JOULU TULEE AINA.
Se on yhtä varmaa kuin kesän tulo talven jälkeen.
Riippumatta siitä, kuinka paljon me jaksamme tai osaamme joulua valmistaa,
se kyllä tulee.

Tämä yksinkertainen totuus meidän on aina syytä pitää mielessämme.
Kauppamiehet kyllä kehottavat, että ”osta meiltä koko joulu”.
Jos joulu olisi ostettavissa, siitä puuttuisi kuitenkin se kaikkein tärkein.
Se, joka ei maksa mitään.

Sillä eihän JEESUS maksa mitään.
Ja juuri Jeesus on joulun sisältö.
Naistenlehdet myös antavat ohjeita siitä, kuinka JOULU TEHDÄÄN.
”Näillä ohjeilla saat tehtyä koko joulun”.
Mutta ei joulua voi viime kädessä tehdäkään.
Kukaan ihminen ei voi sitä tehdä, sillä JUMALA on tehnyt joulun.
Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan.
Se oli teko, jonka vuoksi me vietämme joulua.

**
Joulussa on siis se syvä sisältö: JEESUKSEN SYNTYMÄ.
Se on suuri lahja meille kaikille.
Se on osoitus siitä, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä.
Tämä Jeesuksen syntymä on koko joulun kivijalka.

Siksi joulua on hyvä viettää kovinkin erilaisissa elämäntilanteissa:
yksin, armeijassa, sairaana, köyhänä,
tai sitten rakkaiden ihmisten kanssa, terveenä ja varakkaana.

Ei ole tärkeää, oletko vanha tai nuori.
Työssä tai eläkkeellä. Mies tai nainen.
Sinkku tai naimisissa tai leski.
Päiväkotilainen tai vanhainkotilainen.

Kaikki tällaiset erottavat asiat menettävät joulun sanoman ääressä merkityksensä. Jeesus on syntynyt KAIKKIA varten.
Jokaista erilaista ihmistä varten.
Ja jokaisen ihmisen erilaisia elämäntilanteita varten.

Siksi sinäkin saat tänään viettää joulua sellaisena kuin olet.
Siinä elämänvaiheessa kuin olet.
Sellaisessa tunnelmassa tai mielialassa, joka sinulla on.
Sellaisten huolien tai ilojen kanssa, jotka sinulla on mielessä.

Saat kaikkien elämäsi asioiden kanssa tänään iloita siitä,
että SINULLE on syntynyt VAPAHTAJA, joka on Kristus Herra,
Daavidin kaupungissa.

Tästä Jeesuksen syntymästä tulee se joulun syvin ilo.
Kun vuosia tulee lisää, sen ymmärtää entistä paremmin.
Joululahjoja ja jouluruokia saa nauttia, mutta sittenkin se perimmäinen
ilo ei tule niistä. Ne ovat kuitenkin vain maallista ja ohimenevää.

Joulun suuri lahja, Jeesus, sen sijaan pysyy ja kestää.
Hän ei tuota vain ohimenevää mielihyvää.
Eikä hänestä saa vain sellaista hetken naurua ja riemua.

Jeesus antaa sellaisen rauhan ja ilon,
joka on niin kuin syvä pohjavirta elämässä.
Silloinkin kun on vastoinkäymisiä, surua, sairautta, yksinäisyyttä, tai mitä muuta tahansa, tämä pohja pitää.
Jeesus tuo mukanaan sellaisen rauhan, joka tulee taivaasta.
Hän antaa toivon, joka valaisee synkimmänkin kuoleman laakson.
Ja ennen kaikkea Jeesus antaa vapautuksen synnistä ja syyllisyydestä, jotka ovat elämän raskain taakka.

**
Toivon siksi, että sinun joulussasi JEESUKSELLA saisi olla se kaikkein tärkein paikka.
Kyllä me saamme iloita kaikesta muustakin mukavasta mitä jouluun sisältyy.
Kyllä minäkin odotan lahjoja, vaikka olen näin vanha.
Ja odotan piparijäädykettä ja kinkkua ja suklaata ja monia muita asioita.

Mutta silti toivon, että joulun Herra, Jeesus, saisi tulla minulle entistä
rakkaammaksi ja tärkeämmäksi tänä jouluna.
Että saisi iloita siitä, että Jeesus syntyi minua varten ja kuoli minun puolestani.

**

10-vuotiaana tahdoin saada joululahjat etukäteen.
Vaikka jälkikäteen sitten kadutti.

Nyt olen kiitollinen, että sen kaikkein parhaimman joululahjan,
Jeesuksen, antoi Jumala minulle juuri oikeaan aikaan.
– Sen lahjan saamista ja vastaanottamista en koskaan ole katunut.