Lk. 1: 39-45

Nuori Maria tuli raskaaksi Pyhän Hengen voimasta. Matteuksen evankeliumi kertoo, kuinka Joosef aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Silloin Joosefille ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Ja nyt tämä nuori vaimo Maria kiiruhtaa helpottuneena, Joosef ei hylkääkään häntä keskelle hengenvaarallista häpeää aviottoman raskauden tähden. Vanha Elisabet sen sijaan saattaa olla vielä hyvinkin ahdistunut, nimittäin puoliso Sakarias on heittäytynyt raskauden myötä täysin mykäksi. Luukkaan evankeliumin mukaan Sakarias oli ollut enkelin toimesta mykkänä jo viiden kuukauden ajan. Yhtä kauan Elisabet oli piileskellyt.

Usko herättää iloa, epäusko ahdistusta. Iloinen nuori Maria ja ahdistunut vanha Elisabet kohtaavat. Mitä kohtaamisessa tapahtuu? Voittaako ilo ahdistuksen vai ahdistus ilon?

Tällä kertaa ilo on niin syvää, että se voittaa! Me helposti ajattelemme, että uskon ilo välittyy aina vanhemmilta nuoremmille. Kasteessa vanhemmat ja kummit lupaavat yhdessä seurakunnan kanssa vastata lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Kuten tämän pyhän evankeliumi kuitenkin muistuttaa, nuorikin voi jakaa uskon lahjaa vanhemmille. Nuori Maria, kenties rippikoululaistemme ikäinen neito, rientää rohkaisemaan vanhaa Elisabetia.

Muistatko sinä tilanteen, jossa Pyhän Hengen palava uskon tuli, ilo, on tarttunut sinuun itseäsi huomattavasti nuoremmasta?

Näin kävi Elisabetille. Elisabetin ahdistus puhkesi ylistykseksi. Elisabet riemuitsi nuoren Marian vahvasta uskosta: ”Autuas sinä, joka uskoit!”

Maria viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta, ilmeisesti Herran edelläkävijän, Johanneksen syntymään saakka. Marian ilmestyspäivänä, tänä Naistenpäivänä, mekin saamme viipyä toistemme lähellä – iloita Pyhästä Hengestä ja toistemme uskosta.

Maria on ollut naisille kautta aikojen kaikkein merkittävin esikuva. Ortodokseille Maria on theotokos, Jumalan synnyttäjä. Katolisessa uskossa Maria saa aivan erityisen aseman, sen mukaan Mariakin oli synnitön ja nousi välittömästi kuolleista. Muille kristityille, myös meille luterilaisille, Maria on uskon ja kuuliaisuuden esikuva, silti yhtä lailla syntinen ja kuolevainen rinnallakulkija.

Myös muslimien pyhässä kirjassa Koraanissa kerrotaan Mariasta ja Jeesuksesta, jota muslimit pitävät profeettana. Koraaninkin mukaan Maria saa pojan ilman miestä. Mutta – Koraanilla ja Raamatulla on suuri ero: toisessa Jeesus vain profeetta ja Jumalan palvelija, toisessa Jumalan Poika ja Pelastaja. Koraanin mukaan Jumalalla ei voi olla lapsia, vain palvelijoita. Päivän epistolan Galatalaiskirjeen mukaan Kristuksen tähden myös me ihmiset saamme olla Jumalan poikia ja tyttäriä, taivaan perillisiä. Saamme sanoa luottavaisesti: Abba! Isä! Saamme olla Jumalan rakkaita lapsia!

Galatalaiskirjeessä puhutaan orjuuttavista alkuvoimista. 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan Aatamin ja Eevan kamppailusta näitä pimeyden voimia vastaan. Luoja loi heidät alun perin omaksi kuvakseen: autuaiksi, synnittömiksi ja kuolemattomiksi. Mutta – käärmeen houkuttelemana ensin syntiin lankesi Eeva, ja sitten Aatami. Tämän syntiinlankeemuksen kautta ihmisestä tuli kärsivä ja kuoleva syntinen.

Perisyntiopin mukaan tämä koskee kaikkia Aatamin ja Eevan jälkeläisiä, koko ihmiskuntaa. Vaikka kastevauvaa katsoessaan monet ajattelevatkin vauvan olevan viaton ja puhdas, Raamatun mukaan pieninkin meistä tarvitsee turvakseen Vapahtajaamme.
Jumalan tuomio Aatamille ja Eevalle on osoitettu myös meille: ”Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat. ”Tämä ei ole kuitenkaan Jumalan viimeinen sana. Jumala rakastaa meitä langenneinakin ja lähettää Poikansa lunastamaan meidät. Siksi me saamme vielä vainajan arkullakin lisätä näihin tuomion sanoihin lupauksen: Jeesus, Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä.

Kuten useimpien äitien – Herran äidin elämä oli varsin vaatimatonta puusepän vaimon ja lapsikatraan äidin elämää. Maria kärsi, kun ei pystynyt puolustamaan esikoistaan. Maria murtui hänen ristinsä juurella. Hän ei kuitenkaan lakannut rukoilemasta. Apostolien teot kertovat, kuinka Herramme taivaaseen nousun myötä Hänen seuraajansa palasivat Öljymäeltä Jerusalemiin. ”He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa (Ap.t. 1: 14). ”

Muistuttakoon meitä Marian rukoilevasta esimerkistä kaikki Mariasta tehdyt ikonit, patsaat ja veistokset, maalaukset, runot, virret, ankkuriristi, lilja, ruusu, viiniköynnös, orvokki, joulutähti, narsissi, amaryllis, kalla, akileija, kielo, valkoinen joutsen, mehiläinen. Muistattakoon meitä Marian rukoilevasta esimerkistä värit valkoinen, sininen ja punainen. Muistuttakoon meitä Mariasta myös kirkkohäät. Kirkkorakennuksissamme alttari on aina idässä ja pohjoinen on Marian puoli. Sen vuoksi morsiamet tulevat vihille sulhasen vasemmalla puolen eli kulkien kirkkosalin pohjoista puolta.

Nuori neitsyt Maria opettaa meille: Äiti saa olla myös heikko. Maria ei kuitenkaan ole esikuva ainoastaan naisille, vaan kaikille Jumalan rakkaille lapsille. Tärkeintä on kuuliaisuus Jumalan Sanalle, usko ja rukous, jotka Pyhä Henki meissä synnyttää.

Täyttäköön Pyhä Henki meidätkin, jotta Marian tavoin mekin voisimme uskoa, olla kuuliaisia, rukoilla, ja ylistää Jumalaa kaikissa elämämme vaiheissa ja kerran kirkkaudessa. Siunatkoon Jumala meitäkin niin, että mekin rientäisimme todistamaan ahdistuneille Jumalan uutta luovasta voimasta!