Luuk. 23:32-46

29.3.2013 PITKÄPERJ. Lk 23:32-46

Jeesuksen elämässä oli kaksi ääripäätä, niin kuin jokaisella ihmisellä.
Molempia niitä Luukas kuvaa hyvin pelkistetyllä tavalla,
koruttoman yksinkertaisesti.

Ensimmäinen oli tämä: ”… hän synnytti pojan, esikoisensa.
Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei
ollut tilaa majapaikassa” (Lk 2:7).
– Näin alkoi Jumalan Pojan elämä.

Myös toista päätä, loppua, Luukas kuvaa hyvin lyhyesti:
”… he ristiinnaulitsivat Jeesuksen … Hän henkäisi viimeisen
kerran” (Lk 23:46).

Näiden kahden yksinkertaisen lauseen väliin mahtuu Jeesuksen
koko elämä, suloisesta pienestä vauvasta raadelluksi,
häväistyksi hylkiöksi.
Jokainen äiti ja isä ymmärtää, kuinka raskas ja järkyttävä oli
tämä tie – eikä kukaan haluaisi omalle lapselleen sellaista tietä.

Kapalot puettiin – ennen ristiinnaulitsemista vaatteet riisuttiin.
Alastomana hän syntyi, alastomana lähti.
– Ja kuitenkin Hän oli koko maailman Vaatettajan Poika.

***

Jeesuksen kärsimistä on raskasta seurata.
Se oli julkinen kärsimysnäytelmä, joka ei ollut näytelmää
vaan tosielämää.
Me televisioajan ihmiset olemme nähneet tuhansien ihmisten
kuolevan meidän silmiemme edessä – tv-ruudussa.
Mutta useimmiten on kysymys vain näyttelemisestä.
Tämä on turruttanut meidän mielemme, niin että meidän on
vaikea saada tuntumaan OIKEAAN kärsimiseen ja sen kauhistavuuteen.

Jeesuksen ristin juurella ihmiset itse kokivat olevansa
osa noita hirveitä tapahtumia.
Maria-äiti koki sen jopa niin syvästi omassa kehossaan,
että hänestä tuntui, että miekka lävisti hänen oman sydämensä
– niin kuin se lävisti Pojan sydämen.

Luukas kertoo meille Jeesuksen ensimmäiset sanat ristillä:
”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät”

Näistä sanoista tulee helposti se kuva, että Jeesus julisti vain
kerran tällaisen anteeksiannon.
Itse asiassa Luukas käyttää tässä kuitenkin sellaista aikamuotoa,
joka osoittaa, että Jeesus pyysi tätä anteeksiantoa pitemmän
aikaa – ehkä jopa koko ristillä riippumisensa ajan.
Hän rukoili jatkuvasti ristillä, että Isä antaisi anteeksi Hänen
vihollisilleen.

Tällaista rakkautta tuskin löytyy yhdeltäkään ihmiseltä.
Meidän ei tarvitse kokea kuin jokin mitätön loukkaus,
ja vaadimme jo heti kostoa tai hyvitystä.
Ja Jeesus roikkuu verisenä väkivallan uhrina ristinpuulla,
ja rukoilee armoa niille, joiden syytä Hänen kärsimyksensä ovat!!!

Mutta kenelle Jeesus tarkalleen ottaen rukoili anteeksiantoa?
Ensimmäisenä tulevat mieleen ne sotilaat, jotka naulitsivat
Hänet ristiin. ”Isä anna heille anteeksi!” He luulivat vain täyttävänsä
sotilaan velvollisuuden.

Toiseksi tulevat mieleen ne, jotka päättivät Jeesuksen tuomiosta.
Roomalaiset vallanpitäjät. ”Isä anna heille anteeksi!”
He luulivat rauhoittavansa kansan ja estävänsä kapinan.

Kolmanneksi Jeesus varmaan anoi anteeksiantoa niille, jotka
vaativat Hänen teloitustaan, siis juutalaisten johtomiehille ja
jopa joillekin kansan jäsenille, jotka huusivat: ”ristiinnaulitse,
ristiinnaulitse”. He luulivat puolustavansa uskontoaan ja
taistelevansa harhaopettajaa vastaan. ”Isä, anna heillekin anteeksi!”

Mutta sitten on vielä se suurempi joukko. Kun tuomio oli määrätty,
Luukas sanoo: ”Jeesusta lähdettiin viemään”. Hän ei sano, KETKÄ veivät.
Hän jättää sen avoimeksi, koska osallisia olivat periaatteessa KAIKKI.
Sekä juutalaiset että pakanat saattoivat Jeesuksen ristille.
Ja heidän myötään on koko ihmiskunta vaikuttanut siihen,
että Jumalan Poika joutui kärsimään ihmisten syntien vuoksi.
Siksi Jeesus pyytää myös MEIDÄN puolestamme: ”Isä anna heille
anteeksi”. Mekin luulemme elävämme ja tekevämme usein oikein,
emmekä ymmärrä lisäävämme Kristuksen kärsimyksiä.
– Mekin olemme siellä – ristin juurella.

***
Me saatamme ajatella, että Jeesus VAIN sanoi nuo sanansa:
”Isä, anna heille anteeksi” – vaikka kyllähän Jumalan Pojan
sanoillakin on valtava painoarvo.
Mutta kaiken lisäksi Jeesus oli juuri TOTEUTTAMASSA noita sanoja.
Hän oli tekemässä todeksi sitä anteeksiantamusta, jota Isältä pyysi.
Sillä juuri Kristuksen ristillä riippuminen ja sovituskuolema
toivat tullessaan tuon anteeksiantamuksen.

Isä antaa meille anteeksi, KOSKA Poika kärsii ristillä.
Ja antaa henkensä riittäväksi uhriksi syntien puolesta.

****

On myös lohdullista ajatella, että Jumala antaa anteeksi nekin
synnit, jota me itse emme ymmärrä synniksi.
– Ja sellaisia asioita on varmaan paljon.
Monesti me luulemme, etteivät meidän tekomme ole hyviä
eivätkä pahoja – eivät ainakaan pahoja.
Jumalan silmissä KAIKKI on kuitenkin joko hyvää tai pahaa
– ei ole mitään harmaata vyöhykettä.

Me saatamme hyväuskoisesti toimia jonkin hankkeen eteen,
joka kuitenkin ajaa huonoa päämäärää.
Voimme hyvää hyvyyttämme antaa kerjäläiselle kympin,
ja hän juo itsensä hengiltä – tai jotain muuta vastaavaa.

Siksi on hyvä muistaa tuo Jeesuksen sana:
”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät”
Emme tiedä kaikkea pahaa pahaksi.
Emme aavista tekojemme syitä ja seurauksia.
Siksi saamme aina pyytää Vapahtajalta:
”Herra, anna anteeksi nekin synnit, joita en itse huomaa tai
ymmärrä”. – Ja Hän antaa nekin anteeksi.

***
On hyvä huomata, että Golgatalla oli ainakin yksi, joka
kuuli Jeesuksen pyynnöt ja otti sen todesta.
Ristin ryöväri kuuli Jeesuksen huudon: ”Isä anna heille anteeksi”.

Ei tuo ryöväri ollut Jeesuksen ristiinnaulitsija, ei tuomitsija,
ei syyttäjä, mutta hän ymmärsi, että Jeesuksen sanat kokevat
myös häntä.
Tuo ryöväri joutui läheltä seuraamaan Jeesuksen kärsimystä.
Hän kuuli Jeesuksen pyynnöt ja kuuli vastustajien pilkkahuudot.

Kaikki se oli tuolle ryövärille vahva todistus Jeesuksesta.
Hän on varmaankin se, mistä Häntä syytetään: Jumalan Kristus,
se valittu.

Siksi tuo ryöväri ottaa vastaan Jeesuksen sanat: ”Isä anna heille
anteeksi”.
Hän aloittaa sillä, että kertoo pelkäävänsä Jumalaa.
Jumala on oikeudenmukainen tuomari ja kohta hän astuisi
tuon tuomarin eteen. Mikä silloin auttaisi?

Ryöväri tunnustaa syntinsä. Hän myöntää kärsivänsä
oikeutettua rangaistusta. Hän on oikeasti rikkonut niin syvästi
lähimmäisiä ja Jumalaa vastaan, että hän ansaitsee teloituksen:
”Me olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan
tekojemme mukaan” (j. 41), hän sanoo.
(Me emme tiedä ryövärin rikosta, eikä se ole tarpeenkaan.
Riittää kun hän itse tiesi).

Mutta ryöväri ei tunnusta vain syntiään.
Hän tunnustaa myös uskonsa.
Hänhän sanoi Jeesuksesta: ”Tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa”
Hän uskoi Jeesuksen olevan synnitön.
Eikä kukaan muu voi olla synnitön kuin Jumala itse.

***
Ryövärillä oli vain yksi pyyntö:
”Muista minua, kun tulet kuningaskuntaasi”.
(ryöväri käyttää tarkalleen ottaen sanaa ”kuningaskunta”, basileia).

Mistä ryöväri oli sen keksinyt?
No ainakin siitä, että hänen päänsä päällä oli kirjoitus:
”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”.
Ja sotilaat pilkkasivat Häntä: ”Jos olet juutalaisten kuningas,
niin pelasta itsesi”.

Ryöväri ymmärsi, että Jeesus oli todella kuningas, mutta
Hänen kuninkuutensa ei ollut maallista vaan taivaallista.
Ja juuri sinne hän halusi, taivaaseen.

Monesti on sanottu, että eihän ryöväri kastettu.
Kaste ei siis heidän mielestään ole tärkeää taivaaseen pääsemisen kannalta.

Itse asiassa ristillä kuitenkin tapahtui se, mikä on juuri kasteen sisältö:
Syntinen ihminen yhdistetään Kristuksen kuolemaan.
Vaikka ryöväri ei ehtinyt tietenkään saada vesikastetta,
hänet varmasti kastettiin Pyhällä Hengellä ja tulella,
yhtäläisen kärsimisen kasteella Kristukseen.

***

On upea kuulla Jeesuksen vastaus uskovan ryövärin pyyntöön:
”Totisesti: tänään olet minun kanssani paratiisissa”.

Noissa sanoissa ei niinkään tärkeä ole tuo paratiisi.
Paljon tärkeämmät ovat nuo kaksi pientä sanaa:
”minun kanssasi”.

Evankeliumin alussa enkeli lupasi Marialle: ”Herra kanssasi”.
Herra itse tulisi olemaan hänen kohdussaan, hänen kanssaan.
Se on parasta mitä ihmiselle voi luvata: Jeesus kanssasi.

Sen Vapahtaja nyt lupasi ristillä tuolle ryövärille.
Tulet olemaan minun kanssani myös kuoleman rajan toisella puolen.
Et vain täällä kärsimyksen maailmassa
vaan myös siellä täyttymyksen maailmassa.

***
Jeesus todella on anteeksiantamuksen lähde kaikille syntisille.
– Ja kaikkihan me olemme syntisiä!

Hän ristillä tuhottu ruumiinsa toi meille armon ja autuuden.
Ja Hänen ristillä vuotanut verensä puhdistaa todella meidän
omantuntomme kaikesta synnistä ja saastasta.

Anteeksiantamuksen saarnassa ja pyhässä ehtoollisessa me
tulemme osallisiksi tästä ristin siunatusta työstä.

***

Ristillä Jeesus myös osoitti, mitä anteeksiantamus pohjimmiltaan
tarkoittaa. Se ei koske vain syntien poispyyhkimistä tässä elämässä.
Se on myös liittämistä IKUISEEN anteeksiantamukseen.

Ristin ryövärikin liitettiin Jeesuksen sanoilla Kristuksen ruumiiseen,
seurakuntaan, joka on matkalla taivaan päättymättömään juhlaan.