Joh. 14: 12–14

Vuodenvaihde on ollut yli 2000vuoden ajan tammikuun alussa; tämä käytäntö on tullut roomalaisilta. Mutta alkujaan Roomassa vuosi alkoi – ei tammikuun alussa- vaan maaliskuun alussa, kun luonto heräsi uuteen kasvukauteen. Jos tämä olisi peruste, meillä Suomessa vuosi voisi alkaa vapusta; ihan sopiva ajankohta tuo vuosi olla. He ketkä pitävät rakettien ampumisesta, eivät ehkä ole samaa mieltä; kevätyössä kun raketit eivät samalla tavalla näy.

Roomassa uutta vuotta alettiin viettää nykykäytännön mukaan eli tammikuun alussa noin vuonna 153 ennen Kristusta. Tämä Julius Cesaer vahvisti v. 44 ennen Kristusta. katolinen kirkko aloitti vuotensa puolestaan milloin jouluna, milloin marianpäivänä maaliskuussa tai huhtikuun alussa. Katolisessa kirkossa uuden vuoden ensimmäinen päivä on omistettu Jeesuksen äidille, Marialle. meidän kirkossamme puolestaan muistetaan ja kiitetään Jeesuksen nimeä. Vakuutetaan että Jeesuksen nimessä on voima, siinä on turva alkavanakin vuonna.

Jeesus on kreikankielinen muoto heprealaisesta Joosua nimestä ja se tarkoittaa Herra pelastaa. Jeesus oli sinänsä yleinen nimi siihen aikaan ja vieläkin ainakin espanjankielisissä maissa kuulee Jeesus-nimisiä miehiä tai sen johdannaisia. Jeesuksen kohdalla oli todella nimi miestä myöten. Nimi oli enne. Jo ennen kuin Pyhä Henki varjosi Marian ja Maria tuli raskaaksi, enkeli Gabriel ilmoitti Marialle lapsen nimen. Kaikki oli valmiiksi suunniteltu.

Elämässäkin saamme kulkea Jumalan suunnittelemaa tietä. Kuitenkin on niin että Jumala antaa meidän itse tehdä valinnat ja haluaakin että niin teemme. Mutta kun rukoilemme hänen viisauttaan elämän eri tilanteissa. hän kuljettaa ja ohjaa meitä ja saatamme kokea aivan ihmeellistä apua ja johdatusta, että kuinka voikaan mennä näin hyvin. Tämä ei enää voi olla pelkästään hyvää onnea, vaan jotain vielä enemmän. Jeesukseen uskova ei voi puhua hyvästä tuurista, mahtavasta tsäkästä, hän puhuu Jumalan johdatuksesta.

Elämämme on kuin palapeli, jota Jumala kokoaa. me emme tiedä mihin laittaa seuraava pala tai mistä se löytyy. Emme tiedä, millainen kuva palapeliin tulee, mutta kun pyydämme Jumalaa ohjaamaan valintojamme, palapeli valmistuu oikeassa ja hyvässä järjestyksessä ja aikataulussa, ja kun se on valmis, siihen tulee kaunis kuva tai maisema.

Mutta yksi hyvä uutinen on aina olemassa. Minulla on kortti seinällä, jossa lukee: juuri tänään on hyvän sanoman päivä! Jeesus elää!Tämä maailma on kovin muuttuvainen. Joka vuosi, joka kuukausi, joka viikko ja joka päivä tulevat omat uutisaiheensa. Maailma on täynnä ikäviä uutisia sodista, kärsimyksestä, sairauksista, siitä’ pahasta mitä me ihmiset teemme toisillemme. Joskus on hyviä uutisiakin.

Almanakassa luki ennen vuoden lopussa näin: Kiitos ja ylistys olkoon sinulle rakas Isä ja vuoden alussa: Anna, oi, Jeesus, rauha ja menestys.. Nyt muutamaan vuoteen ei ole enää lukenut. Mutta nämä on ajankohtaisia rukouksia edelleen. Me tarvitsemme turvaa Jumalassa. Me tarvitsemme hyviä uutisia. Ja Jumalalla on niitä meille sanottavana. Kun olosuhteet ja ihmiset puhuvat sitä vastaan, että olisi toivoa ja lohdutusta näköpiirissä, kun kaikki sotii sitä vastaan että olisi syytä luottamukseen ja kiitokseen, Jumala vakuuttaa usko minuun, luota minuun. – Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi,´kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse,sinä et pala eikä liekki sinua polta. Minä, Herra, olen sinun Jumalasi.

Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi. (Jesaja 43) Hän vakuuttaa: Minä kokoan elämäsi palapeliä, pala palalta, yksi kerrallaan. On aikoja jolloin se valmistuu hitaammin, jotain palaa sovitellaan kauemmin paikoilleen, jotakin asiaa ja vaihetta käymme kauemmin läpi. Mutta joskus menee monta palaa paikalleen nopeassakin vauhdissa. Vaikka joka paikasta tulisi vain huonoja uutisia, Jumalan suunnasta tulee hyviä. Tänäkin alkaneena vuonna Jumala lupaa suojella, varjella, auttaa meitä. Me emme tiedä minkälainen tulevasta vuodesta tulee. Emme tiedä onko edessä ilo-vai huolipainoitteinen vuosi. Mutta yksi on varma: Herra on kanssamme. Lupausta tästä me tarvitsemme aina uudestaan. Lupausta siitä, että kaikki mitä meille tapahtuu on hänen kädessään, hänen hallinnassaan.

Jos meiltä viedään tämä luottamus, me emme jaksa. Jos emme voi uskoa siihen, että olemme Jumalan kädessä myös silloin ja varsinkin silloin, kun tulee huolta ja murhetta ja sairautta, joudumme epätoivoon ja masennumme. Mutta Jumala vakuuttaa: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”Jesaja 43. Anna näiden sanojen painua syvälle sydämeesi. Älä anna minkään viedä sinulta uskoa tähän lupaukseen.

Tämän pyhän otsikko on Jeesuksen nimessä. Jeesuksen nimessä on voima. Emme oikein käsitäkään, miten suuri voima siinä on. Siinä on voima, jota vihollinenkin väistää ja pelkää. Kirjassa Poika joka palasi taivaasta (Kevin ja Alex Malarkey, Kuva ja Sana 2013))kerrotaan pienestä pojasta, Alexista, joka oli 6vuotias joutuessaan liikenneonnettomuuteen isänsä Kevinin kanssa. Hänellä oli jo ennen onnettomuutta usko Jeesukseen ja taivaskokemus vain vahvisti uskoa hänessä. Hän oli niin pahasti loukkaantunut ettei hänen uskottu selviävän elossa saati kuntoutuvan millään tavalla. Hän oli koomassa monta viikkoa, mutta palasi tajuihinsa. Koomassa olon aikana hän oli taivaassa.

Usko Jeesukseen antoi hänelle voimaa. Hän myös todisti Jeesuksesta monille. Mutta kerran hän oli hyvin ahdistunut ja tuskissaan ja kertoi isälleen kokeneensa hyökkäyksiä, että riivaajat ovat kimpussaan. Hän sanoi tuskissaan, että ”en pysty sanomaan hänen nimeään”. Isä mietti että kenestä on kysymys. Sitten hän ymmärsi. ”Etkö pysty sanomaan Jeesuksen nimeä?” isä kysyi. Poika nyökkäsi. Rukouksen kautta tilanne laukesi. Pieni poika kiitti taas sydämestään Jeesusta. Tämä tilanne toistui monesti, rukouksen kautta se laukesi aina.

Jeesuksen nimessä on niin suuri voima, että ihmisellä itsestään, luonnostaan ei ole voimaa lausua sitä. Ei kukaan joka puhuu Jumalan Hengessä sano Jeesus olkoon kirottu ja ettei kukaan voi sanoa Jeesus on Herra paitsi Pyhässä Hengessä.1. Kor 12: 3

Paholainen voi kiusata uskovaakin ihmistä niin, ettei hän pysty lausumaan ja huutamaan avukseen sitä nimeä, josta hän kaikkein eniten saa voimaa, eli Jeesuksen nimeä.

Mutta Jeesuksen nimeä vihollinen pakenee. Jeesuksen nimeä kaikki kerran kumartavat, joko iloiten ja vapaaehtoisesti tai pelolla. Jumala on antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten jotka taivaissa ovat, että niitten jotka maan päällä ovat ja niitten jotka maan alla ovat ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi että Jeesus Kristus on Herra. Fil. 2. Lopuksi ajatus siitä, mitkä kaksi asiaa on tärkeintä muistaa tänäkin vuonna. Yksi päivän virsistä on virsi 42 On Jeesus nimi ihanin. Virren 42 tekijä on John Newton. Kirja Virsikirjamme virret kertoo, että hänen elämänsä voi jakaa kahteen jaksoon. Nuorena hän suistuu jumalattomaan ja paheelliseen elämään merimiehenä ollessaan. Hän pelastui ihmeellisellä tavalla hengenvaarasta useaan otteeseen ja se oli yhtenä syynä elämänmuutokseen. Newtonista, entisestä jumalankieltäjästä-ja pilkkaajasta tuli Englannin kirkon pappi 39-vuotiaana ja hän toimi pappina 43vuotta. Vanhuutensa viimeisinä aikoina häneltä kysyttiin hänen vointiaan. Newton vastasi: ”Minun muistini on mennyt, mutta yhä muistan kaksi asiaa: että minä olen suuri syntinen ja että Jeesus on suuri Vapahtaja.”