Luuk. 2:21

Hartolassa ja Sysmässä ollaan uuden edessä. Kyse ei ole ainoastaan vuoden vaihtumisesta vaan uuden seurakunnan aloittamisesta. Tänään on aloittanut toimintansa Sysmän ja Hartolan seurakunnista muodostettu Tainionvirran seurakunta.

Alkaneeseen vuoteen ja uuteen seurakuntaan meitä opastaa Jumalan sana. Uudenvuodenpäivän jumalanpalvelusteksteissä on hyvät eväät tulevaisuuteen niin meille yksittäisille kristityille kuin Tainionvirran seurakunnalle.

Ensinnä Vanhan testamentin lukukappaleena on Herran siunaus (4. Moos. 6:22-27). Saamme aloittaa uuden ajan Jumalan siunauksen varassa. Kristillisen käsityksen mukaan siunaus on Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa luomastaan maailmasta. Herran siunaukseen sisältyy varjelus (4. Moos. 6:24), armo (4. Moos. 6:25) ja rauha (4. Moos. 6:26). Siunaus kattaa ihmisen koko elämän. Nykypäivän muotitermein kyse on kokonaisvaltaisuudesta. Sana ”siunaus” pitää sisällään yhdessä sanassa kaiken sen hyvän, mitä Jumala antaa.

Katekismuksemme opettaa: ”Elämme joka päivä Jumalan siunauksen varassa. Hänen hyvyytensä ja armonsa ympäröi meidät.” Tässä on kiteytettynä Herran siunauksen ydin. Voiko olla parempaa alkua uudelle vuodella ja seurakunnalle kuin Herran siunaus!

Toiseksi Uuden testamentin lukukappaleena on katkelma Pietarin puheesta Jerusalemissa (Apt. 4:8-12). Pietari ja Johannes olivat julistaneet temppelissä evankeliumia Jeesuksesta ja Pietari oli parantanut ramman miehen. Temppelin johtohenkilöt olivat suutuksissaan apostolien toiminnasta ja sulkivat heidät yöksi vankilaan. Seuraavana päivänä Pietari ja Johannes tuotiin juutalaisten hallitusmiesten, vanhinten ja lainopettajien eteen. Pietari kertoi, kenen nimissä ja voimalla he julistivat evankeliumia ja paransivat sairaan.

”Se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” (Apt. 4:10-12).

Raamatun kielessäkin kulmakivi liittyy rakentamiseen. Kyseessä ei ole tavallinen peruskivi, jollaiseen olemme Suomessa tottuneet. Antiikin aikoina kivestä rakennettiin holvikaaria. Siksi holvin kaksi seinää yhdistettiin toisiinsa ylös tulevalla kiilalla, kulmakivellä. Vanhassa testamentissa vastaava sana on huippukivi. Molempia sanoja käytetään Raamatussa myös vertauskuvallisessa merkityksessä tarkoittamaan johtajaa ja päällikköä.

Puheessaan (Apt. 4:11) Pietari lainaa psalmin 118 ajatusta kulmakivestä. Jeesus on tullut meille kulmakiveksi. Pietari halusi osoittaa, että Kristus on Jumalan Poika ja ainoa pelastuksen tuoja. Hänen rinnalleen ei voi nostaa edes profeettoja eikä kuuluisia rabbeja. Profeetat ovat vasta viitanneet tulevaan Vapahtajaan. Jeesus on ylin kulmakivi, siis kirkkonsa pää ja valtias. Hän on kirkkonsa huippukivi, se joka pitää sen koossa.

Uuden vuoden alkaessa meille muistutetaan, kuka on kirkon Herra. Tainionvirran seurakunnan aloittaessa toimintansa on tarpeen muistaa, että se on Herran oma ja tarkoitettu toteuttamaan hänen antamaansa tehtävää. Erityisesti seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden on tärkeää pitää tämä mielessä. Te olette Jumalan kutsumina hänen asiallaan.

Kolmanneksi uudenvuodenpäivän evankeliumi (Luuk. 2:21) menee aivan uskomme ytimeen. Teksti on vain yhden jakeen mittainen, lyhyt, mutta ytimekäs. Se kertoo yksinkertaisesti, miten Jeesus sai nimensä. Mooseksen lain mukaan poikalapsi piti ympärileikata kahdeksan päivän vanhana. Siinä yhteydessä hänelle annettiin nimi.

Nimen antaminen sai juhlassa erityisen huomion. Usein meilläkin ristiäisissä lapsen nimi halutaan pitää salassa. Kun se lopulta ilmoitetaan, juhlavieraiden kasvoilta odotetaan hyväksyviä ilmeitä. Juutalaiset nimet aina merkitsivät jotain. Usein ne heijastivat vanhempien toiveita tai kokemuksia. Tällä kertaa lapsen vanhemmilla ei ollut vaihtoehtoja. Heidän ei tarvinnut miettiä, mikä tulee lapselle nimeksi eikä sitä, miten muut nimeen suhtautuvat. Enkeli oli jo etukäteen ilmoittanut nimen. Lapselle oli annettava nimi Jeesus, joka merkitsee ”Herra on apu, Herra pelastaa.” Nimi varmaan herätti ihmetystä ja hämmästelyä. Mutta Jeesuksen nimeen on tiivistetty koko uskomme.

Monille uusi aika ja tuntematon tulevaisuus merkitsee turvattomuuden ja pelon tuntua. Leikinomaiset tinanvalut, ennustamiset, taikuuteen viehättymiset sekä uudenvuoden lupaukset heijastelevat ihmisen hämmennystä tulevan edessä. Kristityn tulevaisuus kytkeytyy toisenlaiseen totuuteen. Meillä on Herra, jonka nimi on Jeesus. Hänelle on annettu kaikki valta. Kristityn uusi vuosi, Tainionvirran seurakunta ja koko tulevaisuus on Jeesuksen käsissä. Olkoon edessämme mitä tahansa, meitä kantaa lupaus: ”Herra on apu, Herra pelastaa.”

Jeesuksen nimeen sisältyy turva, mutta myös tehtävä pitää sitä esillä. Jeesuksen nimi on usein epäuskon ensimmäinen uhri, jota hävetään, piilotellaan tai josta vaietaan, jopa kirkossa! Kuitenkin tehtävämme on sitä julistaa ja siitä todistaa. Jeesus on Jumalan lähettämä Pelastaja, jota ilman meillä ei olisi pääsyä Jumalan tuntemiseen, syntien anteeksisaamiseen eikä iankaikkiseen elämään. ”Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” (Apt. 4:12).

Siksi meidän ei tarvitse emmekä saa hävetä tai piilottaa tätä nimeä. Tainionvirran seurakunnan tehtävä on Sysmässä ja Hartolassa pitää Jeesusta esillä. Kristillisen kirkon yhteys Jeesukseen ei ole vain taaksepäin katsovaa. Me emme yritä seurata parhaamme mukaan jonkin menneen opettajan opetuksia. Yhteys on kanssakäymistä ylösnousseen Herran kanssa. Hän tekee työtä täällä maan päällä sanan ja sakramenttien välityksellä. Me ihmiset olemme Jumalan työn kohteina ja samalla meitä kutsutaan osallistumaan Jumalan työhön. Kristillisen kirkon katse on vahvasti suunnattu tulevaisuuteen. Kerran jokainen ihminen joutuu todistamaan, että Jeesus on Herra (Fil. 2:9-11).

Tänään uudenvuodenpäivänä olemme uuden edessä. Erityisesti Sysmän ja Hartolan seurakunnilla edessä on muutos ja uudenlainen tulevaisuus Tainionvirran seurakuntana. Muutoksessa helposti käännytään haikailemaan mennyttä aikaa. Sillekin on oltava aikansa ja paikkansa. Näillä seuduilla on pitkä kristillinen historia. Sysmä itsenäistyi Hollolan emäseurakunnasta jo 1300-luvulla ensin kappeliksi ja sitten 1442 omaksi seurakunnakseen. Hartolan nimi mainitaan ensimmäisen kerran paavi Bonifacius IX:n bullassa vuonna 1398. Itsenäisenä seurakuntana Hartola on toiminut vuodesta 1784, jolloin kuningas Kustaa III erotti sen omaksi kirkkoherrakunnakseen Sysmästä. Nyt ympyrä kiertyy takaisin lähtöpisteeseensä.

Menneisyyttä on arvostettava ja juuret tunnettava. Historiaa kannattaa vaalia, sillä se kertoo, mistä on tultu tähän päivään. Mutta ennen kaikkea tänään haluan korostaa: Muutos ja tulevaisuus ovat mahdollisuus. Nyt on tärkeä suunnata katse ja voimavarat kohti tulevaa. Siksi rohkaisen teitä rakentamaan keskinäistä luottamusta ja vahvistamaan yhteenkuulumisen henkeä. Jokaisella on oma vastuunsa Tainionvirran seurakunnan tulevaisuudesta. Vaikka seurakuntien rajat ja rakenteet ympärillä muuttuvat, jokin pysyy. Uudenvuodenpäivän raamatunkohtien sanoma on selkeä. Herran siunaus kantaa seurakuntaa. Kristus johtaa kirkkoaan. Jeesus-nimi merkitsee ’Herra on apu, Herra pelastaa’. Siihen nimeen on turvallista luottaa alkavana vuotena ja rakentaa uutta tulevaisuutta.