Luuk. 2:21

Yhdeksänkymmentä vuotta sitten Pertunmaan seurakunta aloitti toimintansa. Perustamispäätös oli tehty jo pari vuotta aiemmin (20.3.1924). Tosin kovin nopeasti ei Pertunmaan seurakunta syntynyt, ensimmäisistä keskusteluista kului parisataa vuotta oman seurakunnan saamiseen. Mäntyharjun ja Hartolan seurakuntien historiaa voi lukea kuin jännityskertomusta. Niin monenlaisia vaiheita ja yllättäviä käänteitä sekä Pertunmaan seurakunnan perustamiseen että kirkon rakentamiseen on sisältynyt.
Esimerkiksi Lauri Kalliala kirjoittaa pertunmaalaisten halusta saada 1700-luvulla oma seurakunta, sillä pitkät välimatkat tekivät kirkollisten toimitusten hoitamisen hankalaksi: ”On helppo ymmärtää, mitä vaikeuksia tuotti niissä oloissa ruumiin vieminen haudattavaksi kelirikon aikana neljättä peninkulmaa pitkän matkan. Kun sitten perille päästyä vastassa oli rettelöivä pappi, ei ole ihmeteltävää, jos Pertunmaan vakavamielisempi väestö alkoi miettiä oman hautausmaan ja kappelikirkon muodostamista omalle kulmakulmalleen.” (Lauri Kalliala: Pertunmaan seurakunnan ero Mäntyharjusta. Teoksessa Mäntyharjun seurakunnan taipaleelta 1595-1995, s 160). Mainittu rettelöivä pappi oli Mäntyharjun kirkkoherrana 1722-1730 toiminut Juhana Gestrin, joka lopulta erotettiin virastaan. Syyksi mainittiin juoppous ja muut viat.
Haave omasta seurakunnasta kuitenkin eli ja vähitellen asiat kypsyivät. Vuoden 1926 alusta aloittaneeseen Pertunmaan seurakuntaan siirtyi Mäntyharjusta 2627 henkeä, Hartolasta 1733 henkeä ja Joutsasta 339 henkeä. Seurakunnan jäsenmäärä oli yhdeksän vuosikymmentä sitten 4700. Edellytykset aktiiviselle seurakuntatyölle olivat hyvät. Lauri Kalliala kirjoittaa: ”Lähes kaksisataa vuotta Pertunmaalla kytenyt toive on nyt toteutunut. Seurakunta on täysin itsenäinen, ja muodollisesti se täyttää itsenäisen seurakunnan vaatimukset. Taloudellisesti se voi katsoa toivorikkaana tulevaisuuteen, sillä emäseurakunnat, joista se on eronnut, eivät ole lähettäneet tytärtään ilman myötäjäisiä taipaleelle. Pertunmaan seurakunta sai pappilansa ja seurakuntatalonsa ikään kuin ilmaiseksi rakennetuksi, eivätkä rahastotkaan jääneet tyhjiksi. Jumalan valtakunnan työvainiona on Pertunmaa syvämultaista sydänmaan peltoa, johon on helppo kylvää, sillä se imee voimansa nöyrästä perinnäisestä kunnioituksesta isien uskoa kohtaan.” (emt., s 178).
Kuluneet vuosikymmenet ovat merkinneet Pertunmaalla vireää seurakuntaelämää. Pertunmaalaiset ovat sitoutuneet vahvasti omaan seurakuntaansa. Tästä on hyvä esimerkki talollinen Markus Pulieri, joka sai aikaan Pertunmaalle rukoushuoneen vuonna 1907, jo ennen kuin edes koko seurakunta oli olemassa. Seurakunnan elämästä ovat kantaneet huolta lukuisat luottamushenkilöt ja muut vastuunkantajat. Seurakuntaa on palvellut kymmenen vakinaista kirkkoherraa ja runsaslukuinen joukko muita työntekijöitä. Heille kaikille tahdon lausua kiitokseni.
Tänään uudenvuodenpäivänä 2016 yksi historian kiertokulku palaa takaisin alkupisteeseensä. Pertunmaan seurakunnan alueista runsas puolet tuli aikanaan Mäntyharjusta. Nyt pertunmaalaiset palaavat historialliseen synnyinsijaansa, kun seurakunnat yhtyvät ja Pertunmaasta tulee Mäntyharjun kappeliseurakunta. Syy tähän on selvä. Pertunmaan seurakuntaa perustettaessa jäseniä oli 4700, nyt 1500. Seurakunta ei ole voinut katsoa taloudellisesti toivorikkaana tulevaisuuteen enää moniin vuosiin. Siten myös sen edellytykset täyttää itsenäisen seurakunnan vaatimukset olivat heikentyneet. Seurakuntaliitoksella halutaan turvata seurakuntaelämä tulevaisuudessa myös Pertunmaalla.
Tällaisessa tilanteessa tarvitaan erityisesti oman lähiyhteisön ja identiteetin vaalimista. Ihminen tarvitsee yhteisön, johon kuulua. Niin Pertunmaan kuin Mäntyharjun kaltaisissa yhteisöissä kotipaikkatietoisuus ja paikallisidentiteetti ovat vahvasti sidoksissa omaan kirkkoon ja säännölliseen jumalanpalveluselämään, hautausmaahan, tuttuihin työntekijöihin ja seurakunnan toimintatapaan. Paikallisyhteisöjen tukeminen ja vaaliminen on hyvinvoinnin kannalta ratkaisevan tärkeää. Sitä haluan korostaa. Siitä ovat vastuussa niin seurakunnan päättäjät ja vastuunkantajat yhtä hyvin kuin seurakunnan jäsenet ja paikkakunnan asukkaat. Teiltä mäntyharjulaisilta toivon, että huolehditte Pertunmaan kappeliseurakunnan toimintaedellytyksistä ja rakennatte sen hyvää tulevaisuutta. Teiltä pertunmaalaisilta toivon koko Mäntyharjun seurakunnan hyväksi työskentelemistä ja kokonaisedun ymmärtämistä.
Hyvät seurakuntalaiset. Vuoden vaihtuessa ollaan uuden edessä. Alkaneeseen vuoteen meitä opastaa niin seurakuntana kuin yksittäisenä ihmisenä Jumalan sana. Uudenvuoden evankeliumi on vain yhden jakeen mittainen, lyhyt ja ytimekäs. Se kertoo yksinkertaisesti, miten Jeesus sai nimensä. Mooseksen lain mukaan poikalapsi piti ympärileikata kahdeksan päivän vanhana. Siinä yhteydessä hänelle annettiin nimi.
Nimen antaminen sai juhlassa erityisen huomion. Usein meilläkin ristiäisissä lapsen nimi halutaan pitää salassa. Kun se lopulta ilmoitetaan, juhlavieraiden kasvoilta odotetaan hyväksyviä ilmeitä. Juutalaiset nimet aina merkitsivät jotain. Usein ne heijastivat vanhempien toiveita tai kokemuksia. Suku osasi silloinkin puuttua liian omaperäisiin nimiin. Puoli vuotta ennen Jeesuksen syntymää oli hänen sukulaislapselleen annettu nimeksi Johannes, ”Jumala on armollinen”. Nimi ei ainakaan kaikille tuntunut kelpaavan ja vieraat huomauttelivat: ”eihän teidän suvussanne ole ketään sen nimistä”. Mutta lapsen isällä ei ollut vaihtoehtoja. Enkeli oli ilmoittanut lapsen nimen jo ennen hänen sikiämistään. Samoin kävi Jeesus-lapsen kohdalla. Vanhempien ei tarvinnut miettiä, mikä tulee lapselle nimeksi eikä sitä, miten muut nimeen suhtautuvat. Enkeli oli jo etukäteen ilmoittanut nimen. Lapselle oli annettava nimi Jeesus, joka merkitsee ”Herra on apu, Herra pelastaa.” Nimi varmaan herätti ihmetystä ja hämmästelyä. Mutta Jeesuksen nimeen on tiivistetty koko uskomme.
Monille tuntematon tulevaisuus merkitsee turvattomuuden ja pelon tuntua. Leikinomaiset tinanvalut, ennustamiset, taikuuteen viehättymiset sekä uudenvuoden lupaukset heijastelevat ihmisen hämmennystä tulevan edessä. Kristityn tulevaisuus kytkeytyy toisenlaiseen totuuteen. Meillä on Herra, jonka nimi on Jeesus. Hänelle on annettu kaikki valta. Kristityn uusi vuosi ja koko tulevaisuus on Jeesuksen käsissä. Olkoon edessämme mitä tahansa, meitä kantaa lupaus: ”Herra on apu, Herra pelastaa.”
Jeesuksen nimeen sisältyy turva, mutta myös tehtävä pitää sitä esillä. Jeesuksen nimi on usein epäuskon ensimmäinen uhri, jota hävetään, piilotellaan tai josta vaietaan, jopa kirkossa! Kuitenkin tehtävämme on sitä julistaa ja siitä todistaa. Jeesus on Jumalan lähettämä Pelastaja, jota ilman meillä ei olisi pääsyä Jumalan tuntemiseen, syntien anteeksisaamiseen eikä iankaikkiseen elämään. ”Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” (Apt. 4:12).
Siksi meidän ei tarvitse emmekä saa hävetä tai piilottaa tätä nimeä. Seurakunnan tehtävä on Mäntyharjulla, Pertunmaalla ja kaikkialla pitää Jeesusta esillä. Kristillisen kirkon yhteys Jeesukseen ei ole vain taaksepäin katsovaa. Me emme yritä seurata parhaamme mukaan jonkin menneen opettajan opetuksia. Yhteys on kanssakäymistä ylösnousseen Herran kanssa. Hän tekee työtä täällä maan päällä sanan ja sakramenttien välityksellä. Me ihmiset olemme Jumalan työn kohteina ja samalla meitä kutsutaan osallistumaan Jumalan työhön. Kristillisen kirkon katse on vahvasti suunnattu tulevaisuuteen. Kerran jokainen ihminen joutuu todistamaan, että Jeesus on Herra. ”Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ’Jeesus Kristus on Herra.’” (Fil. 2:9-11).
Tänään uudenvuodenpäivänä olemme uuden edessä. Erityisesti Pertunmaan ja Mäntyharjun seurakunnille edessä on muutos ja uudenlainen tulevaisuus. Muutoksessa helposti käännytään haikailemaan mennyttä aikaa. Sillekin on oltava aikansa ja paikkansa. Menneisyyttä on arvostettava ja juuret tunnettava. Mutta ennen kaikkea haluan korostaa: Muutos ja tulevaisuus ovat mahdollisuus. Nyt on tärkeä suunnata katse ja voimavarat kohti tulevaa. Siksi rohkaisen teitä rakentamaan keskinäistä luottamusta ja vahvistamaan yhteistyötä sekä yhteenkuulumisen henkeä. Siinä jokaisella on oma vastuunsa kannettavana. Vaikka seurakuntien rajat ja rakenteet ympärillä muuttuvat, jokin pysyy. Uudenvuodenpäivän evankeliumin sanoma on selkeä. Jeesus-nimi merkitsee ’Herra on apu, Herra pelastaa’. Siihen nimeen on turvallista luottaa