Luuk.4:16-21

TOTEEN KÄYNEET ASIAT
– Vuoden vaihde kertoo meille: Vuosi -97 on toteutunut, se on tullut täyteen ja myös uusi vuosi 1998 on alkanut, toteutunut. Kulunut vuosi -97 on saattanut olla jollekin vuosi, jota oli joko pelännyt tai odottanut, joka tapauksessa toivonut, että se jo täyttyisi, tulisi täyteen. Se tuli ja se täyttyi sittenkin, – 365 päivän mittaisena, päivä päivältä, yö yöltä. – Odottamamme ajat, jaksot elämässämme voivat olla jokin muukin ajanjakso kuin pelkästään vuosi.

ELÄMÄNI TOTEUTUNEET ODOTUKSET
Pysähdyin tekstin äärellä miettimään oman elämäni eri vaiheita ja odotuksia.

1. Odotus: -Muistan, miten odotin jo melko varhain lapsena sitä, että kasvaisin aikuiseksi. Minusta aikuisen ihmisen elämäntilanne näytti niin hyvältä, että halusin päästä siihen.

2. Odotus: – Sitten odotin ensimmäisten kouluvuosien aikana aina lukukauden päättymistä, sillä alle 10-vuotiaasta lukukausi tuntui iäisyyden mittaiselta ja vastaavasti myös esim. kesäloma hyvin pitkältä, lähes ’päättymättömältä’.

3. Odotus: – Myöhemmin olin tuossa viereisessä yhteiskoulussa, lukiossa 60-luvun alussa. Silloin ilmaantui nk. Oulun profetia, joka ennusteli Suomelle vaikeita aikoja Neuvostoliiton valtaan uudelleen jouduttaessa jne. Pelästyin niitä ennustuksia ja toivoin hartaasti, että voisin saada ensin kuitenkin kouluni loppuun, ylioppilastutkinnon suoritetuksi, että olisi jotain ’valmista’ elämässä, mistä ponnistella eteenpäin, jos tulisi vaikeitakin aikoja. Sekin toteutui ja selvisin ylioppilaaksi.

4. Odotus: – Sitten tuli opiskeluvaihe ja toivoin ja odotin niin kuin jokainen opiskelija, että voisin joskus valmistua papiksi ja päästä ammattini mukaiseen työhön.

5. Odotus: – Seuraava vaihe, jota muistan odottaneeni kovasti täyttyväksi, oli 60-luvun lopulla, kahden vanhimman lapsemme ollessa pieniä. He syntyivät 1,5 vuoden ikäerolla. Oli vaikea saada lastenhoitajaa, kun vanhemmat olivat molemmat epäsäännöllisessä seurakuntatyössä, johon kuului myös iltoja ja viikonloppuja. Apulaisongelmien kanssa tuskaillessamme toivoin, että jospa lapset kasvaisivat muutaman vuoden isommiksi, jotta ne voisivat kertoa, mitä kotona oli sillä välin tapahtunut, kun kaikesta näki, että apulainen oli jättänyt tehtävänsä hoitamatta. Lapset olivat jatkuvasti pelokkaita ja itkuisia lähes aina, kun joutuivat heidän hoitoonsa. Välillä kävi ilmi, että joku heistä oli pilleristi tms., jonka haltuun joutui lapset jättämään. Kaikesta näki, että lapsilla oli paha olla. Toivoin hartaasti, että he kasvaisivat sen verran, että oppisivat puhumaan ja kertomaan asioita. No, kasvoivathan ne lapset sitten muutaman vuoden aikana. – Tämän jälkeen ei olekaan enää ollut toista sellaista jaksoa, jotta pitkään ja hartaasti olisi toivonut toteutuvaksi ja tulevaksi täyteen.

6. Odotus: – Tullaan lähes 30 vuotta eteenpäin aina vuoden -93 marraskuun lopulle. Silloin nuorin poikamme oli liikenneonnettomuudessa. Ensin oli piinallinen odotus, että hän tulisi tajuihinsa, pitäisi silmiään auki, puhuisi edes muutaman sanan tai voisi nousta vuoteestaan. Tämä toteutuikin kahden viikon pitkän ja tuskallisen hiljaisen odotuksen jälkeen. Siitä eteenpäin alkoi sitten neljän vuoden mittainen taistelu ja odotus päivä päivältä ja yö yöltä, että hän voisi kuntoutua, jatkaa vähitellen jo aikaisemmin useiden vuosien ajan haluamaansa ja kesken jäänyttä opiskeluaan nuorisotyönohjaajaksi. Vaimoni Orvokki kirjoitti kirjan 1,5 ensimmäisestä vuodesta. Toisen kirjan verran olisi kerrottavaa vaihe vaiheelta, päivä päivältä ja yö yöltä 2,5 seuraavasta vuodesta. Mutta odotus on tullut täyteen, nyt hän valmistuu 9.1.98 kirkon nuorisotyönohjaajaksi.

– Olen nyt kertonut oman elämäni odotuksen vaiheita. Millaisia vuosia tai vaiheita Sinä olet omalla kohdallasi odottanut täyttyväksi?

ISRAELIN KANSAN VUOSITUHANTINEN ODOTUS
– Tämän päivän evankeliumissa Luukas kertoo, miten Israelin kansan hurskaiden vuosisatainen, voisimme sanoa jopa vuosituhantinen odotus täyttyi. Kirjoitusten lupaama Messias oli heidän edessään. Hänen piti Jesajan kirjan mukaan julistaa köyhille ilosanoma, vangituille vapautus, sokeille näkönsä saaminen, ja päästää sorretut vapauteen.
– Edellä kerrottiin, että hän oli vaeltanut Galileassa Gennesaretin järven tienoilla. Hänestä kerrottiin, että hän opetti synagoogissa ja ’kaikki ylistivät häntä’. Hänen sanansa otettiin ilolla vastaan ja hänen toimintansa synnytti ja vahvisti uskoa Jumalaan.
Nasaretissa, hänen kotikaupungissaan, suhtauduttiinkin aivan toisin. Ensin oltiin tavattoman kiinnostuneita ja tarkkaavaisia =

”20. Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen.”

Sitten ensin ihastuttiin hänen puheisiinsa.

22. Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti. Kuitenkin he sanoivat: ”Eikö tuo ole Joosefin poika?”

Sitten kuitenkin petyttiin. Joku sanoi väheksyvän lauseen: ’Eikö tuo ole Joosefin poika?’ Jeesuksesta tuli liian arkipäiväinen. Ihmisistä tuntui liian yksinkertaiselta ajatus, että heidän lapsesta saakka tuntemansa mies, Joosefin poika, olisi jotenkin merkittävä hahmo, Jumalan sanan ja lupauksen toteuttaja? Miten usein me kierrämmekään todellisuuden erilaisilla verukkeilla?
– Monesti ihmiset, jotka eivät käy jumalanpalveluksessa, sanovat: ”En viitsi mennä kirkkoon, sitä samaahan ne aina siellä puhuvat, ei sitä kannata kuunnella. Ei siitä mitään hyötyä ole.” Kuitenkin täällä kirkossa, jumalanpalveluksessa meistä vajavaisista ihmisistä huolimatta on Jumalan sana, sakramentit, kristittyjen yhteys ja Jeesus Kristus itse, jotka rakentavat meitä, sillä Jeesus lupasi olla siellä, missä ”kaksi tahi kolme” on hänen nimessään koolla. Kristus rakentaa ja ruokkii meitä täällä kirkossa.
– Olen monesti itse kokenut jumalanpalveluksessamme sen. Usein ajatukseni lähtee kulkemaan aivan eri teitä kuin mitä saarnaaja saarnassaan puhuu. Ajatukseni menee sellaisiin asioihin, jotka ovat olleet mielessäni, mutta joihin minulla ei ole ollut rauhallista aikaa eikä mahdollisuutta paneutua. Kuitenkin Jeesuksen läsnäolo ja seurakunnan yhteys saavat aikaan sen, että nämä asiat alkavat elää sydämessäni ja ne liikahtavat taas vähän eteenpäin. Sen saa aikaan Jeesuksen läsnäolo täällä kirkossa, jumalanpalveluksessamme.

– Evankeliumin kertoma nasaretilaisten alemmuudentuntoinen ja väheksyvä suhtautuminen tuli esiin jo aikaisemmin. Heidän kaupunkinsa, itse asiassa ’kylänsä’, oli niin vähäpätöinen, ettei siellä voisi tapahtua mitään hengellisesti merkittävää. Sanoihan Johanneksen evankeliumin 1:46 mukaan hyvin vilpitön Natanaelkin, että ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?”Näillä nasaretilaisilla oli voimakas uskonnollinen alemmuuden tunne Jerusalemin ja muiden huomattavien uskonnollisten keskusten rinnalla. Eihän täältä voi tulla mitään hyvää. Jeesus olisi liian arkinen ja yksinkertainen asia, jos hän olisi Nasaretista. Jumala kuitenkin yllätti heidät täysin. Tämä mies olikin Messias. Tänään profeettojen lupaukset käyvätkin toteen vieläpä heidän silmiensä edessä.

VÄHÄPÄTÖISTEN VAPAHTAJA
– Jeesuksen tehtävä oli ”ilmoittaa köyhille hyvä sanoma”, evankeliumi. Uuden Testamentin alkukielessä on kaksi sanaa köyhä. Sanat ovat aivan erilaisia. Toinen ’penes’ tarkoittaa niin köyhää, että hänen tarvitsee tehdä työtä ansaitakseen toimeentulonsa. Toinen ’ptokhos’ tarkoittaa sellaista, jolla ei ole yhtään mitään mahdollisuutta saada toimeentuloa. Hänen ainoa mahdollisuutensa on kerjätä saadakseen elantonsa. Tässä kohdassa käytetään viimeksi mainittua sanaa. Jeesus ei ole tullut jotenkin elämässään pärjääviä, selviytyjiä varten, vaan niitä, joilla ’ei ole mitään’ mahdollisuutta selvitä, jotka ovat täysin Jumalan armahduksen ja rakkauden varassa.
– Jumalan valinta on aina ihmeellinen. Se on meistä vain usein liian arkinen, jokapäiväinen ja sen vuoksi me etsimme kummallisuuksia, ihmeitä, merkkejä. Jeesus tuli Sanassa heidän luokseen. Heillä oli nähtävänä ja tutkittavana Jumalan ajatukset. Juuri elämämme joulun sanoma Jeesuksen syntymisestä ihmiseksi, on se suurin ihme ja se riittää. Toinen sen vertainen on hänen sovituskuolemansa ristillä. Jumalan rakkaus tulee näissä molemmissa keskelle ihmiselämän arkea, sen harmainta ja vaikeintakin aikaa ja tilanteita.
Paavalikin liittyi tähän sanoessaan korinttilaisille:

” 1. Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. 2. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. 3. Te näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana. 4. Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, 5. Jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan.” 1Kor.2:1-5

– Jumalan rakkaus on suurin ihme. Tutussa joululaulussa ihmetellään tätä:

”Heinillä härkien kaukalon,
nukkuu lapsi viaton.
Enkelparven tie kohta luokse vie,
rakkautta suurinta katsomaan.”

”Ristillä rinnalla ryövärin,
nukkuu uhri puhtahin.
Enkelparven….”

Muita ihmeitä ja merkkejä ei enää tarvita. Ihmeellisin ja merkillisin asia on Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa. Se rakkaus tulee ihmiselämän arkeen, tuskaan, kipuun ja vaivaan. Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoi:

”14. Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, 15. Ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina. 16. Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä – hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun. 17. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. 18. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” Hepr.2:14-18

Jokin meitä ihmisiä loukkaa Jeesuksen arkipäiväisyydessä ja lähelle tulevassa rakkaudessa. Evankeliumi kertoo, miten nasaretilaiset joutuivat käsittämättömän uskonnollisen raivon valtaan:

” 28. Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. 29. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle.” Luuk 4:28-29

– Meillä on kuitenkin nyt, tänään, tänä vuonna 1998 rakastava Jumala, rakastava Vapahtaja Jeesus Kristus elämämme jokaisessa arkisessakin päivässä kanssamme.

http://www.kolumbus.fi/jaakko.harjuvaara/udv98.htm